Hellettä

                                       

Nyt on lämpöä viileän kesäkuunkin edestä. Olen niin nauttinut!

Ystäväni on pitkästä aikaa päässyt mökille ja vietämme laatuaikaa toistemme seurasta nauttien. Mistään ei oteta paineita, ollaan vain ja tehdään mitä mieleen juolahtaa. Sellaista kesäloman pitää tietenkin parhaimmillaan ollakin!

Äsken havahduin suuren auton tuloon naapurimökin ja meidän yhteiselle parkkipaikalle, joka on yleensä vain vieraiden käytössä. Kävin katsomassa, onko suurensuuri rekka ajanut harhaan. Ei ollut. Naapurissa ei ollut ketään, mutta Itellan logistiikka-auto toi jotain suurta heille.  Voi kuljettaja raukkaa! Hän ei päässyt peruuttamaan pihaan, kun auto ei kääntynyt. Joutui ajamaan tietä takaisin takaperin ja kääntämään jossain ja peruuttamaan uudelleen mökille. Aika moista teatteria! Taisi olla peilit ja muut ulokkeet vaarassa puiden runkojen välissä. Siellä se rekka vieläkin jyllää!

Minä olen jo aikoja sitten oppinut sanomaan, että pienimmällä mahdollisella autolla perille. Mökkitiet ja pihat ovat rajalliset. 

Olisin lähdössä torille, mutta pitää odottaa, kunnes tie on vapaa. Voi mennä aikaa...