Läheiselle tehtaalle kiirehti palokunnan yksikköjä. Siellä oli varmaan vian syy. Istuskelin ikkunan ääressä ja katselin pimeää kaupunkia. Runsaasti oli autoja liikenteessä ja varmasti ainakin lapsia haettiin pois harrastuksista pimeyden keskeltä.
Tunnin verran kesti sähkökatkos ja sitten tuli valot, jotka kyllä sammuivat vielä ennen kuin lopullisesti palasivat. Samalla soitti lankomies ja kysyi, oliko meillä sammutettu ilmastointi, sillä tehtaalla paloi muuntaja ja myrkkysavusta on varoitettu kaupunkilaisia. Minä en tiennyt mitään!
Puhelimessa kiireesti katsoimme netistä tilanteen ja siellä olikin jo helpottava tieto, että myrkkysavu oli hälvennyt ja liikkumisvaroitus ja ilmastoinnin sulkemiset oli peruttu. Onneksi!
Nyt olen mietiskellyt, mitä omassa taloyhtiössämme ehdittiin tehdä. Minä puheenjohtajana olin ainakin ihan pihalla, sillä mitään tiedotusvälineitä en sattunut seuraamaan. Oliko huoltoyhtiön päivystäjät ja talomme turvallisuusvastaava tilanteen tasalla? Sen selvitän huomenna.
Kaikista sivistyneen teknologiayhteiskunnan saavutuksista huolimatta olemme kuitenkin haavoittuvia, kun huono onni sattuu. Onneksi nyt selvittiin vain puolen miljoonan euron vahingoilla eikä tietääkseni ihmisille käynyt kuinkaan.
2 kommenttia:
Niin, onneksi varjelluttiin isommilta vahingoilta.
Elämä on arvaamatonta.
Niinpä! Tämän alkuvuoden aikana olen todella kokenut, että mitä tahansa voi elämässä käydä. Onneksi ei tiedä etukäteen tulevasta!
Lähetä kommentti