tiistai 12. marraskuuta 2013

Piuhoissa


Tällaisen härvelin kanssa on pari päivää vietetty. Olennainen osa, joka lähtee laitteen kyljestä, on letku, jota meni nenästäni n. 40 cm ruokatorveen.

Eilen menin puolilta päivin Taysiin, jossa tehtiin ensin ruokatorven manometria. Olisikohan ollut 5 mm halkaisija letkulla, joka työnnettiin sieraimesta ruokatorveen ja sitten maattiin selällään ja nieltiin 10 kulausta vettä. Työläintä oli jostain syystä saada letku sieraimesta eteenpäin, sillä nenä vain jumitti. Jouduttiin kokeilemaan useampi kerta kummastakin sieraimesta, ennen kuin plumpsahti kurkkuun. Sitten letku vain nieltiin veden kanssa ruokatorveen.

Manometriakone oli upouusi ja teki varmasti tarkkaa työtä. Yhtään ei sattunut, mutta epämiellyttävä tutkimushan se kieltämättä on. Letku tuntui lähinnä siltä kuin olisi ollut kamalasti vettä nenässä. Niellessä kurkussa tietenkin tuntui ylimääräistä. Hoitajat olivat mukavia, lääkäristä en osaa sanoa, kun käytti konetta ja vain tervehti kerran ja lopuksi toivotti hyvää jatkoa!

Manometrian jälkeen letku otettiin pois ja laitettiin ohut katetri tilalle ph-rekisteröintiä varten. Se olikin paljon mukavampi. Rekisteröintilaitteen sain laukuksi mukaan ja sitten ajelin kotiin niine hyvineni nenä puuduksissa. Hyvin nopeasti nenä alkoi vuotaa kuin olisi ollut kauhea nuha ja koko illan sitä jatkui. Limakalvot eivät letkusta pitäneet!

Muuten meni hyvin, mutta en muistanutkaan, kuinka hankalaa oli syöminen. Ihan hyvin sai nieltyä, mutta nielaisun jälkeen letku kiristi nenässä ja tuntui, kuin ruokaa olisi takertunut kurkkuun. Runsaan veden avulla sain kuitenkin syödyksi. Päiväkirjaa piti pitää tekemisistä ja välillä painella nappuloita ruokailun ja nukkumisen aloituksen ja lopetuksen merkiksi. Yöllä heräsin siihen, että olin kietoutunut piuhoihin, mutta onneksi pysyivät tiukasti kiinni siellä, missä pitikin.

Kaiken kaikkiaan helppoa, kivutonta mutta epämiellyttävää. Tänään oli mukava ajella takaisin ja luovuttaa koko kapistus hoitajille. Töihin ajaessa hankailin laastareiden liimoja naamastani. Letkun painauma taitaa olla vieläkin poskessa.

Hyvä käydä välillä tällaisissa tutkimuksissa, niin osaa arvostaa "piuhatonta" elämää. Niin monella ihmisellä tarvitaan kuitenkin erilaisia laitteita koko ajan elämän turvaamiseksi.

3 kommenttia:

Maisakaisa kirjoitti...

Yäk, ei kuulosta mukavalta. Onneksi ei sattunut kuitenkaan. Monet tutkimukset ovat epämiellyttäviä, vaikka tarkoitus tietysti on hyvä ja avuksi.

Jaana kirjoitti...

Tuntuu, että olen näitä inhottavia tutkimuksia läpikäynyt jo koko suvun puolesta!

pappilanmummo kirjoitti...

Tarkastus tehty. Hyvä on, kun saamme tässä maassa vielä hoitoa, vaikka se tekeekin toisinaan epämukavaa. Jospa löytyy ajoissa tauti, jos sitä on ettei käy niin, että kerkiää muhia liian kauan...