Muutama viikko sitten tilasin naapurikaupungin Sotkaan kaksi yöpöydiksi tarkoitettua lipastoa. Täällä viikolla soittelivat, että ne ovat noudettavissa. Olisivat tulleet sen tuhannen palasina, mutta pyysin kokoamaan valmiiksi ja maksoin tietenkin ylimääräistä siitä lystistä. Maksoin mielelläni, sillä en kestä tilannetta, jossa puoli päivää kasataan jotain ja lopuksi huomataan, että puuttuvien ruuvien / tappien / muiden nippeleiden vuoksi hommaa ei saada valmiiksi ilman rautakaupassa käyntiä! Niin, että meille ei enää lankkuja osteta, jos minä saan päättää! (Kari on kyllä välillä toista mieltä.)
Vettä tuli kaatamalla matkalla, mutta onneksi tavaroita autoon pakattaessa sää oli kuivempi. Kävin muutamassa muussa liikkeessä samalla ja ostin pikku Samuelille talvikamppeita.
Seppälässä käydessäni meinasin saada parkkisakot! Jostain kumman syystä unohdin laittaa kiekon ja takaisin autolle tullessani Parkki-Pirkko oli jo viikseen asettelemassa sakkolappua. Kysyi, olenko auton omistaja, otti lapun pois ja neuvoi olemaan unohtamatta kiekkoa seuraavalla kerralla. Olin kerrassaan ihmeissäni tällaisesta inhimillisestä käytöksestä!
Kotona rakas sisareni tuli auttamaan lipastojen kantamisessa. Yhtään miehenretaletta (anteeksi!), siis herrasmiestä kun ei ollut tällä kertaa näköpiirissä. Saimme kunnialla homman hoidettua ja ilta onkin kulunut vanhoja pois viedessä ja tavaroita laatikoihin järjestellessä.
Olen kovin tyytyväinen ostoksiini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti