Lähdimme aamupalan jälkeen Karin suvun mökille. Kiersimme kävellen pikkujärven, joka on mökin maiden keskellä. Tutkimme harvennushakkuun jälkiä, sieniä ja puolukkapaikkoja. Vähän väliä pörisi ja kuului poks: Taas oli uusi hirvikärpänen niskassa! Niitä tuntuu olevan...
Monet kammoavat hirvikärpäsiä niin, että ne estävät liikkumasta metsässä tähän aikaan. Joitakuita otus pureekin. Näin juuri tutun, jolla oli poskessa pahan näköinen puremajälki. Minua ei ole varmaan purtu kuin kerran. En muutenkaan niitä erityisesti inhoa, vaikka vähän kiusallisia ovatkin.
Mökki on aikamoisessa korvessa, mutta nyt siellä tuntui olevan elämää. Kolme ratsastajaa tuli vastaan. Selittivät heti, että ovat kysyneet luvan kulkemiselleen. Eipä meillä mitään hevosia vastaan olekaan. Kiva, että polut ja tiet kelpaavat siihen hommaan. Lisäksi näkyi kaksi autolastillista puolukan poimijoita ja naapurimetsässä oli raivaajakin töissä. Näimme varmaan enemmän ihmisiä tällä kerralla kuin kymmeneen edelliseen vuoteen yhteensä!
Jatkoimme metsäretken jälkeen tuttuun rantaravintolaan ja söimme siellä lounaan. Sitten menimme vielä omalle mökille ja irroitimme laiturirappuset. Mökillä oli kaikki ok, sisälläkin lämmintä ja mukavaa! Mietiskelin, että tulemmekohan vielä yöksi vai joko riipisi sängyistä lakanat pois. En kuitenkaan vielä niitä ottanut, vaikka voi olla, että mökkiyöt on tältä kesältä vietetty.
Ilma oli vaihteleva: Välillä paistoi aurinko, välillä vähän ripsi vettä. Maisemat on maalattu jo syksyn värein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti