torstai 4. elokuuta 2011

Oviongelmia


Äitini kerrostalossa tehtiin keväällä ikkunaremontti. Samalla uusittiin parvekkeiden ovet. 50-luvun lopulla rakennetussa talossa se oli jo aiheellistakin ja ainakin  meidän äiti odotti uusia ikkunoita jo kovasti. Tekijäksi valitsimme hyvämaineisen ja paljon käytetyn ikkunafirman, josta minullakin on hyviä kokemuksia oman talomme ikkunoiden uusimisessa.


No, ikkunat ja ovet olivat kauniit ja vedottomat. Koko huusholli oli kuin silmänsä pessyt. Mutta...


Parvekkeen ovi on ollut kovin tiukka koko ajan. Olen neuvonut äidille, miten sen saa parhaiten kiinni, mutta vanhuksen voimat ovat rajalliset. Loppukesästä alkoi minustakin tuntua, että oven kiinni laittaminen on jo liian hankalaa, sillä sain itsekin käyttää voimaa ihan kunnolla. Viimeinen pisara tuli ollessamme asuntomessuilla. Äiti soitti ja sanoi, ettei saa ovea enää ollenkaan kiinni. Oli köyttänyt sen kahvasta narulla patteriputkeen yön ajaksi!


Ajattelin, että äidin "sulkemistekniikassa" on jotain vikaa. Ajoimme Kokkolasta suoraa hänen luokseen ja kappas vain: Ovi oli yhtäkkiä liian suuri karmiaukkoon, eikä ollut toivoakaan, että se menisi millään ilveellä kiinni. Kari ei uskaltanut ruveta rassaamaan, kun oli firman takuutarkastukset vielä tekemättä. Niinpä seuraavana päivänä soitin asiasta huoltoyhtiöön.


Huoltoyhtiön pojat olivat sitä mieltä että "Ehei! Asia ei kuulu meille, vaan on remonttifirman heiniä! Tulevat ehkä parin viikon päästä tekemään takuutarkastuksia." Sain selittää kipakasti, että ovi ei mene ollenkaan kiinni, joten äiti ei uskalla lähteä yöksi pois asunnostaan. (Hyvä kun ensimmäisessä kerroksessa uskalsi nukkua naruviritelmissä!) Tuntui, että selitykseni ei oikein mennyt perille.  Siispä soitin isännöitsijälle ja hän ymmärsi homman laidan ja lähetti samana päivänä huoltomiehet korjaamaan. Ovi saatiin kiinni ja äiti uskalsi lähteä mökille viikoksi.


Tänään vein hänet kotiinsa takaisin, sillä takuutarkastus oli iltapäivällä. Menin heti avaamaan parvekken oven ja TAAS se oli turvonnut! Tai pudonnut sarannoiltaan tai mitä nyt olikaan! Mutta ovi ei siis taaskaan mahtunut karmien väliin. Onneksi miehet olivat tulossa, muuten olisi eräältä mennyt hermot!


Ikkunafirman miehet selittivät, että vanhassa talossa on tällaisia ongelmia, karmipuu on vähän kiero, säät vaikuttavat jne. Olivat korjanneet auliisti, takoneet ja höylänneet niin, että äiti pelkäsi oven lopullisesti hajoavan. Miehet olivat olleet kovin ystävällisiä ja ovi saatiin kuntoon. Äiti oli auliisti kiitellyt heidät ja on nyt kovin tyytyväinen.


Minä en uskalla nuolaista, ennen kuin tipahtaa! Menen huomenna katsomaan ja auta armias, jos ovi avatessa taas alkaa temppuilemaan! Silloin ...  !

Ei kommentteja: