Kiireisen kaupunkipäivän lisäksi olen tänään ehtinyt tehdä muutaman mukavan luontohavainnon.
Pienet sorsanpoikaset, samoin kuin kuikan ja härkälinnun poikaset, ovat kasvaneet ihan silmissä. Vielä juurihan ne olivat tällaisia palleroita, mutta nyt jo lähes emolinnun kokoiset.
Kuikkia on viime päivinä uiskennellut rannassamme 10 linnun parvi. Välillä huutelevat toisillensa ja mekastavat kunnolla. Kuikka on mielestäni se kaunein vesilintu ja ilahdun joka kerta sen nähdessäni.
Aamulla aikaisin, juuri kun olin herännyt, kuului ulkoa kurkien huutoa. Juoksin pihamaalle, mutta en nähnyt mitään, kun kurjet lensivät puiden takana kauempana. Myöhemmin lähtiessäni autolla kaupunkiin asioita hoitelemaan kurjet löytyivätkin pellolta aivan tien vierestä. Ne jähmettyivät tuijottamaan minua ja olisivat varmasti ottaneet ilmaa siipiensä alle, jos olisin pysähtynyt niitä ihailemaan. Upeita lintuja!
Nyt illalla seurasin oravan taidokasta hyppelyä puusta puuhun. Ensin se söi käpyä rannassa ja pudotteli ylimääräiset roskat niskaani. Sitten se heilutteli vihaisesti häntäänsä, kun tulin häiritsemään sen ruokailuhetkeä ja asettui jatkamaan syömistään vähän kauemmaksi. Sitten se juoksenteli rannan puissa iloisesti hypellen puusta toiseen. Vauhdikasta menoa! Oli muuten ensimmäinen orava, jonka tänä kesänä täällä metsän keskellä olen tavannut.
Oravasta tuli mieleen juttu, joka tapahtui kymmenisen vuotta sitten kaupungissa. Norjalainen metsäkissani Ossi käveli kerran päivässä narussa ulkona kanssani ja joskus seurasi silmä tarkkana oravien puuhia, ilmeiseti pahat mielessään! Sanoin sille kerran, että turhaan tuijotat! "Ei se nenäsi eteen putoa, vaikka kuinka toivoisit." Ja mitä tapahtui juuri sillä hetkellä? Orava onneton teki lehtipuussa liian uhkarohkean hypyn ja pudota mätkähti lumen vain pöllytessä metrin päähän Ossin kuonosta. Me molemmat ilmeisesti ällistyimme niin perusteellisesti, että havahduimme asiaan vasta, kun orava oli jo salamannopeasti puussa korkealla yläpuolellamme. Oli se nopea! Ossi oli niin hölmistyneen ja nolon näköinen, kun ei ehtinyt asiaan mitenkään reagoida. Tämä on ainoa kerta, kun olen nähnyt oravan puusta putoavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti