Kolmen, lähes ympäripyöreän työpäivän jälkeen olen eilisillasta saakka kuunnellut hiljaisuutta: Olen yksin täällä mökillä, taivaallista! Koulutyöt on tehty, joten viikonloppuna saan olla siltä osin todella vapaana.
Eilen illalla saunoin. Sauna on parin metrin päässä vesirajasta ja istuskelin lauteilla ja katselin ikkunasta veden liplatusta. Löylyä heittäessäni silmäkulmasta näin jotain suurta varjoa lankeavan ikkunasta, mutta ajattelin ilta-auringon vain menneen hetkeksi pilveen. Katselin rantakiviä ja huomasin ison, paksun, vaalean oksan pilkistävän pystyssä rantakivissä puiden välissä. Ajattelin, että täytyypä raahata se pois jonain päivänä. Yhtäkkiä oksa liikahti! Tiirasin löylyn sumentamilla silmilläni oksaa ja huomasin, että sehän on harmaahaikaran kaula! Hyvin paikallaan lintu ylväänä seisoskeli ja tuijotteli eteensä varmaan kaloja väijyen. Vahinko, että pensasta oli edessä, joten en sitä kovin hyvin nähnyt muuten.
Haikaroita lentelee silloin tällöin loppukesästä järvellämme. Koskaan en sitä meidän omassa rannassa ole aikaisemmin nähnyt. Tiesin, että arkana lintuna otus heti kohoaa siivilleen ja häipyy, mutta siitä huolimatta hiivin saunasta verannalle sitä kurkistelemaan. Vaikka yritin liikkua äänettömästi, vanhan rakennuksen lattialankut sen verran natisivat, että lintu otti oitis siivet alleen. Uljaasti se isoilla siivillään lyöden kohosi ilmaan ja päätti häirittynä kaula mutkalla jatkaa matkaansa. Olihan se komea näky niin läheltä katsella!
Enpä ole aiemmin haikaran kanssa saunonut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti