maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivän paukkupakkanen


Sisälämpömittarissa ja ulkona on samat lukemat! Toisessa vain miinusmerkki edessä. Nyt alkaa taas pakkanen kiristyä yötä varten. Hauska seurata, kuinka alas laskee.


Kunnon pakkasessa on ystävänpäivää vietetty, mutta onneksi on lämpimänä pysytty. Autokin starttasi kolmen tunnin pakkasessa seisomisen jälkeen ihan hyvin iltapäivällä, vaikkei piuhassa ollutkaan. Aamulla oli onneksi tolpassa omalla koululla.


Herättyäni huomasin, miten pakkanen vain kiristyy auringonnousun yhteydessä. Puolessa tunnissa laski elohopea kahdella asteella. Lapset olivat sisällä aamupäivän välitunteja. Osa oli kuitenkin niin karaistuneita, että halusivat välttämättä ulos eikä siellä palellut heitä yhtään ja kivaa oli ollut.


Ystävänpäiväkortti, oikein postin kautta tullut, odotti kotiintulijaa sekä kaksi kukkakimppua. Hassua, kortti oli juuri samanlainen, jonka sain jo perjantaina. Ei haittaa, lämmin tunne tuli, kun ystävät muistaa, oli ne sitten tekstareita, s-posteja tai oikeita kortteja. Itse laitoin kortit kummilapsille ja muutamalle ystävälle perjantaina.


Hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille! Yritetään selvitä lämpimänä huomiseen.


"Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää,

ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään..."


(säv./san. Petri Virtanen)

Ei kommentteja: