Kävipäs köpelösti iltapäivällä! Olin lähdössä tänne maalle viikonlopun viettoon ja menin hakemaan talomme autohallista autoani. Ja taas sattui ja tapahtui:
Tulin hallin ovessa olevasta pikkuovesta avaimella sisään, käynnistin auton ja avasin ison oven kaukosäätimellä. Ovi lähti aukeamaan, mutta nitkahti niille sijoilleen auettuaan 15 cm. Painoin kaukosäädintä uudelleen: Ei mitään vaikutusta! Sammutin auton ja siirryin oven viereen käsinäppäimille, mutta ovi ei reagoinut mihinkään käskyyn. Painelin vuorotellen nappuloita ja kaukosäädintä, kunnes oli pakko hyväksyä, että olin autohallin vankina! Ovesta ei päässyt ulos edes pikkuoven kautta.
Minua nauratti! Olipa mielenkiintoinen tilanne! Kännykkä oli mukana, mutta en ollut koskaan kokeillut, toimiiko se maan alla. Ei muuta kuin soittamaan! Huoltofirman toimiston numero minulla oli ja sieltä automaatti vastasi kertoen päivystysnumeron. Pengoin kynän ja paperia autosta ja kirjoitin numeron ylös. Kännykkä siis toimi.
Huoltomies lupasi tulla katsomaan, osaako tehdä ovelle jotain. Hän varoitteli samaan hengen vetoon, ettei ymmärrä ovesta yhtään mitään, mutta jospa jollain keinolla saisi minut ulos.
Odotellessani miestä soitin Karille ja pyysin toimittamaan kepin nenässä makkaroita oven alta työnnettynä, jos sessioni autohallissa sattuisi kestämään vaikka koko viikonlopun. Oikein paksut grillimakkaratkin oven raosta mahtuisivat ja pikkuiset limpparipullot! Mieluusti vaikka vihreää Muumisellaista. Sitä en koskaan juo ja olen miettinyt, miltä se mahtaisi maistua. Nyt olisi hyvää aikaa sekin selvittää. Autossa olisi hyvät takapenkit esiin vedettävine tarjoilutasoineen nauttia lounasta! Radiotakin voisi kuunnella huvitukseksi niin kauan kuin akku kestäisi.
Ei kulunut kuin 10 minuuttia ja huoltomies tuli paikalle. Hän sai sormensa rakoon ja runnoi väkisin oven ylös. Minua kauhistutti! Jos ovessa olisi pieni vika, niin moisen väkivallan jälkeen se olisi varmasti muuttunut grande katastrofiksi, niin paljon hän ovea mutroi.
Sitten tulikin jo uusi murhe: Minä pääsin ovesta ulos, mutta ovea oli pakko pitää miesvoimin ylhäällä, muuten se olisi laskenut heti alas. Sanoin, että autoani ei tarvitse saada pois, mutta mies oli sitä mieltä, että ovi pitää saada pysymään auki, jotta hän voi tutkia asiaa rauhassa. Minä lupasin yrittää punnertaa ovea ylhäällä, jotta hän voi rassata nappuloita. Vihdoin saimme oven pysymään paikoillaan.
Ajoin kiireesti auton hallista pois. Huoltomies jäi pähkäämään tilannetta, sillä nytpä ovi ei sitten liikahtanut mihinkään. Ulkona 20 astetta yhä vain kiristyvää pakkasta ja kohta olisi hallin patterit jäässä, jos ovi jää pitkäksi ajaksi auki ja sitten ...!!!
Tänne maalle pääsin onnellisesti ja soitin myöhemmin taloyhtiömme puheenjohtajalle. Hän kertoi, että oli ollut huoltomiehen kanssa pari tuntia askartelemassa ja purkamassa tekniikkaa, jotta ovi saatiin kiinni ja estettyä pakkasvahingot. Oven huollon päivystysmies oli luvannut tulla jostain matkojen päästä myöhemmin illalla. Nyt halliin ei pääse eikä autoa saa sisään tai ulos. Mahtaa joillain asukkailla muuttua suunnitelmat auton käytön suhteen varsinkin, jos korjaaminen ei onnistukaan heti tänään.
Jälkeenpäin mietin, mitä olisin tehnyt, jos kännykkä ei olisikaan sattunut olemaan mukana. Olisi kai pitänyt ruveta huutamaan oven raosta apuva!
Hieno tekniikka on upeaa, kun se toimii, mutta viheliäistä, kun tulee joku vika. Taas se tuli todistettua! Tämähän tiedetään myös VR:llä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti