Isäni kuoli leukemiaan vuonna 1984, itse sairastuin 2001 lymfoomaan, Hodgkinin tautiin, ja kuukausi sitten todettiin äidilläni rintasyöpä. Huokaus!
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi ja joka 10. nainen sairastuu siihen jossain elämänsä vaiheessa. Vuosittain diagnoosin saa noin 4500 naista.
Ei riittänyt, että rakas äitini joutui lapsena lähtemään kaksi kertaa Karjalan kannakselta evakkoon sotaa pakoon, toisella kertaa suoraan koulusta ojaa pitkin ryömien. Äitinsä oli vastassa kotona rappusilla hyvästelemässä. Lappu laitettiin kaulaan ja isomman tytön kanssa lähdettiin junalla turvaan mummolaan Hämeeseen.
Ei riittänyt, että hän jäi leskeksi ja 13-vuotiaan nuoremman tyttärensä yksihuoltajaksi 48-vuotiaana.
Ei riittänyt, että hän myöhemmin eli toisen tyttärensä rinnalla tämän syöpätaistelun, josta onneksi selvittiin hengissä.
Piti tulla rintasyöpä 74-vuotiaana! Huomenna hänet leikataan. Olisin niin toivonut äidilleni huolettoman vanhuuden. Nyt pitää asennoitua uudelleen tähän taisteluun tuorein voimin vanhoista koettelemuksista oppia ottaen.
Tällaista on elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti