torstai 10. helmikuuta 2011

Sarjassamme säikähdyksiä


Kävelin iltapäivällä koulusta kotiin. Lähellä liikennevaloristeystä on suojatie, jonka edessä oli lumipenkka. Ei vaarallinen, mutta penkka kuitenkin. Katselin jo kauempaa, kuinka valoristeyksen yli tuli koululainen reppu selässä pulkkaa perässään vetäen.


Kun olin noin viiden metrin päässä tytöstä, hän kääntyi kävelytiellä ja aikoi mennä vilkasliikenteisen tien yli suojatietä pitkin. Yhtäkkiä hän istui pulkaan ja alkoi käsillään työntäen liukua tien yli. Penkka esti autoilijoita näkemästä pulkassa matalalla istuvaa tyttöä. Säikähdin, sillä liikennevaloista alkoi juuri purkautua autoja tyttöä kohti. Kiljaisin:"Seis, pysähdy!" Tyttö onneksi pysähtyi ja katsoi minua. Samalla suhahti ensimmäinen auto pulkan edestä. Tyttö perääntyi takaisin kävelytielle.


Tyttö oli ulkomaalaisen näköinen. Saattoi olla, ettei hän ymmärtänyt, mitä hänelle puhuin. Sanoin lyhyesti, että tien yli pitää kävellä. Hän nousi pulkasta, katsoi minua ja lähti juosten tien yli ja jatkoi matkaansa.


Sen verran asia minua vaivasi, että soitin naapurikoulun opettajalle ja selitin, mitä oli tapahtunut. Hän lupasi kertoa maahanmuuttajia opettaville, että nämä kertaisivat lyhyesti liikennesääntöjä, varsinkin pulkkien, suksien ja kelkkojen osalta.


Lapset ovat lapsia. Päähänpistohan tämä oli, mutta varsin vaarallinen sellainen. Onneksi tytölle ei sattunut mitään.

Ei kommentteja: