Voi näitä aamuja! Tänään olisin voinut hypätä suoraan yöstä päivään, jos valita olisi saanut.
Heräsin kellon pirinään. Tapani mukaan laitoin heti valon yöpöydän lampuun. LEIMAHDUS JA KAUHEA POKSAHDUS! Säikähdin pahan päiväisesti, hyppäsin pystyyn ja ehdin jo miettiä sammutuspeiton hakemista. Unenpöpperöstä selvittyäni tajusin, että hehkulamppu vain oli pamahtanut eikä mikään oikeasti palanut. Huokasin helpotuksesta! Olisi kyllä riittänyt vähemmän dramaattinenkin herätys tälle päivälle.
Mutta kaikki ei vielä ollutkaan tässä. Myöhemmin autohallissa pudotin oven kaukosäätimen kädestäni. Kilahdus ja hiljaisuus! Sinne jonnekin se vieri, eikä näkynyt missään pienen liiketunnistimen valon hämyssä. Seisoin liikahtamatta ja mietin, miten pimeässä uskallan jalkojani siirtää, etten tallo murskaksi kapinetta. Hiiviskelin jalkojani laahaten sytyttämässä kaikki valot, mitä löytyi, mutta autojen välissä oli sellainen pimeys, ettei ollut toivoakaan nähdä mitään. Voi vitsi! Arvokas kapistus hukassa, josta panttikin oli jo 50 e.
Kaivelin taskulapun hansikaslokerosta esiin todetakseni vain, että patterit olivat entiset. Ei muuta kuin hallista ylös kotiin etsimään toimiva lamppu. Koko ajan pelkäsin, että joku viereisistä autoista lähtee ja survoo säätimeni mennessään. Onneksi kukaan muu ei kuitenkaan halunnut liikkeelle niin aikaisin sinä aamuna.
Kun palasin taskulampun kanssa ja kyykistelin autojen alle, huomasin, että siitä asennosta mitään ei näe. Ei muuta kuin autossa oleva viltti lattialle ja sen päälle konttausasentoon ja sitten tiiraamaan pylly pystyssä autojen alle. Pitkään sain etsiä. Pulikka oli vierähtänyt naapuriauton alle takapyörän viereen ja musta, pieni säädin mustaa rengasta vasten on huono yhdistelmä. Löytyi kuitenkin! Sen verran temuamisessa meni kuitenkin aikaa, että koulun kello oli jo ehtinyt soida, kun pihaan ajoin.
Huh, huh! Please, ei toista tällaista aamua heti perään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti