Aamukuvia ikkunasta

Tänään oli kaunis auringonnousu. Naakat olivat aamulennolla pakkasesta huolimatta.

En voinut syödä aamupalaa. sillä olin menossa labrakokeisiin ennen työn alkua. Jäi siis luppoaikaa (!) kuvaamiseen.

Loman päätös

Eilen käytiin mökillä. Päivä oli pilvinen, mutta muuten sää oli mukava. Mökin rinteessä ei ollut juuri laisinkaan lunta, tasaisilla paikoilla hieman. En muista näin vähälumista talvea meillä päin, mutta vielähän sitä lunta ehtii tulla.

Paistoimme makkaraa ja joimme päälle termarista kahvit. Kylläpä maistuikin hyvältä! Kaikki oli mökillä kunnossa ja oli mukava käydä siellä pitkästä aikaa.

 Tänään aamupalan jälkeen lähdettiin ihanassa auringonpaisteessa jäälle kävelemään. Ihmiset ajoivat siellä polkupyörillä tai potkuttelivat kelkoilla, kun lunta ei ollut jään päällä juuri ollenkaan. Kävelläkin oli tosi helppoa, varsinkin jos jalassa oli nastakengät. Aurinko lämmitti ja oli suloista saaren kupeessa paistatella päivää. Vahvasti tuntui keväältä.

Kävelyretken jälkeen olin messussa, joka meillä oli poikkeuksellisesti vasta iltapäivällä. Sen jälkeen ryhdyimme tekemään lounasta: peruna-bataattimuusia, pippuripihviä, timjami-hunajaporkkanoita ja kreikkalaistyyppistä salaattia. Maistuipa hyvältä!

Ruokailun jälkeen seurattiin Lahden kisojen kuninkuusmatkaa. Hyvä, Matti Heikkinen! Hieno hiihto kisojen viimeisenä päivänä.

Huomenna on paluu arkeen. Tuntuu kivalta ajatella, että olemme keväässä ja valo on hurjasti lisääntynyt viime viikkojen aikana. Taas on yhdestä talvesta selvitty, josta suuresti iloitsen!

Loma

                   

Olen viettänyt rentouttavaa lomaa, johon on sisältynyt Lahden kisojen seuraaminen televisiosta, hyvä ruoka sekä pienet ulkoilulenkit. Ihania päiviä...

Olen saanut maistella monenlaisia makuelämyksiä. Alkuviikosta syötiin laskiaispullia ja eilen leivoin sämpylöitä. Uusi tuttavuus oli aamupalalle tarjoiltu vaalea, paahdetut leipä, jonka päällä oli sinihomejuustoa ja lakkahilloa. Olipa ihana yhdistelmä, vaikka sinihomejuusto ei minun lempparini muuten olekaan. Tämä leipä kuitenkin maistui todella hyvältä aamukahvin kanssa.

Kahtena päivänä söimme hirvipaistia valkosipuliporkkanoiden kera. Tänään sitten haimmekin torilta mustaa makkaraa ja kaivoimme jääkaapin uumenista puolukkasurvosta. Hyvältä maistui miesten viestiä jännätessä.

Ahertanutkin olen välillä. Lomaviikon aikana olen jatkanut äidin jäämistön läpikäymistä, nyt henkilökohtaisia papereita. Uuvuttava homma, kun lähes jokainen lippulappu pitää katsoa. Hauskojakin hetkiä on ollut, kun käsiin on osunut äidin muistilappuja ja kirjoituksia, joissa huumori on kukkinut.

Kirjoituspöytä laatikoineen on nyt tyhjennetty, samoin yksi iso kaappi, jossa oli pöytäliinoja ja liinavaatteita. Vastaanottokeskuskin sai osansa. Kiva, kun on paikka, jossa meille tarpeeton menee hyödylliseen käyttöön. Seuraavaksi pitäisi hyökätä kirjojen kimppuun ja niitähän riittää. 

Vielä on lomaa muutama päivä jäljellä - ja kisoja... ;=)

Sata asiaa

Rentouttavan viikonlopun jälkeen olen tänään kotiin tultuani hoitanut kaiken maailman asioita, jotka ovat roikkuneet jo viikkokausia mielessä.

Sain tilattua loppuviikolle auton katsastuksen. On se hyvä, että katsastusfirmat lähettävät asiasta muistutuksia. Minulla ei olisi varmaan muuten ollut aavistustakaan, että moinen homma pitää alkukevään aikana hoitaa. Yleensä mainokset vain ärsyttävät, mutta tämä tuli tarpeeseen. Nyt lomalla on aikaa hoitaa katsastuskin kuntoon.

Soitin myös terveyskeskukseen ja sain sovittua kilpirauhaslääkityksen kontrollit. Vaati kyllä sitkeitä soittoja ja puhelimessa vierähti kosolti aikaa, mutta lopputulos oli ok.

Pankissakin juoksin hoitamassa kuolinpesän asioita - taas kerran. Onneksi nyt meni kaikki putkeen ja tarvittavat paperitkin olivat mukana. Jospa ei vähään aikaan tarvitsisi näistä asioista huolehtia.

Puheluiden välillä arvostelin kuudesluokkalaisten uskonnon esseet. Lomalla on pakko välillä tehdä töitäkin.

Mukava asia oli ystävän tapaaminen kahvilassa. Joimme oikein kakkukahvit ja paransimme maailmaa pitkän tovin, kun kummatkin olimme lomapäivää viettämässä eikä ollut kiirettä mihinkään.

Nyt olen lähdössä ystävän luo syömään ja yökyläilemään. Tiedän, että vastassa on ihanaa ruokaa ja rentoa oleilua - kuten lomalaiselle sopiikin. Huomenna seurataan Lahden kisoja.

Paras hetki

Iloitsen, kun

- talviloma on alkanut! Ihan paras hetki, kun koko loma on edessä. Työasiat sain siihen malliin, että mikään ei vaivaa mieltä ja ensimmäinen työviikkokin loman jälkeen on suurimmaksi osaksi jo suunniteltu. Helppo palata "sorvin" ääreen, kun se hetki koittaa.

- sain läppärini takaisin korjauksesta. Se oli ollut siellä kaksi viikkoa odottamassa hakijaa. Kukaan ei ilmoittanut minulle työn valmistumisesta, vaikka niin luvattiin. Tulin hyvälle mielelle, kun minulta heti pyydettiin anteeksi kömmähdystä. Ei harmittanut yhtään, vaikka asia viivästyi. Anteeksipyynnöllä saa ihmeitä aikaan! Lisäksi korjaus maksoi vain 25,- ja mikä parasta: Sain vanhan rakkaan läppärin hengissä kotiin. Ei tarvinnut vielä ostaa uutta.

- maisemat vaihtuvat. Tekee hyvää olla vähän aikaa muualla. 

Iloista lomaa kaikille, joilla se vielä on edessä!

Jäällä kävelemässä

Aamupalan jälkeen laitettiin nastakengät jalkaan ja lähdettiin kävelemään meren jäälle. Muitakin oli liikkeellä: kävelijöitä, surffareita (vai mikähän lienee virallinen nimi luistelijoille purjeineen), pilkkijöitä ja nähtiinpä yksi polkupyöräilijäkin.

En muista moneen vuoteen näin hauskaa keliä. Lunta ei ollut jäällä laisinkaan, mutta pientä lumen jäännettä oli paikka paikoin, joka teki jäästä pitävämmän. Nastakengillä asteleminen oli kuitenkin hyvin turvallisen tuntuista eikä jalka lipsunut yhtään. Lisäksi aurinko paistoi eikä tuulikaan ollut liian kova. Mainio ulkoilusää myös jäällä.

Rannan tuntumassa oli ohut kerros lunta. Myöhemmin päivällä aurinko lämmitti sen verran, että jään notkokohtaan syntyi vettä. Lainekin ihan liplatti.

Ikkunasta katselin äsken ulos merelle. Siellä avautuu ihana luonto silmien edessä lähes keskellä kaupunkia. Aamupalalla takkatulen loisteessa olin niin kiitollinen. Aika rankan kaksiviikkoisen jälkeen on mieli levännyt ja ajatukset vaihtuneet. 

Tuli hyvään saumaan tämä "miniloma".

Kohti merta

               

Istun autossa. Kaksi todella uuvuttavaa työviikkoa on takana ja viikonlopun ihanuus edessä. Sää on harmaa, kura lentää ja liikenne vilkasta. Silti tuntuu mukavalta, kun voi viettää vapaapäivät uusissa maisemissa unohtaen työasiat ja kotityöt.

               

Toivon, että huomenna aurinko hiukan pilkistäisi ja saisin tehdä päiväkävelyn meren jäällä. Ystäväni kertoi blogissaan kurkistaneensa pilkkireiästä jään paksuutta, ennen kuin uskalsi lähteä kauemmaksi. Minun täytyy tehdä varmaan samoin. Olen tosi arkajalka jäällä.

Viikonlopun tavoitteena on vain olla, levätä ja ehkä syödä hyvin. Muuta en nyt elämääni kaipaa.

Abinamit

                        

Lukion kolmasluokkalaisten viimeinen koulupäivä oli ilon, remuamisen, pukuhulluttelun ja karkkisateen juhlaa. Pienet oppilaat olivat täpinöissään ja odottelivat "karkkiautoja" ymmärtämättä asian perimmäistä ydintä. Ehkä selittelyjen jälkeen hieman enemmän olivat kärryillä aiheesta.

Pipot otettiin avuksi karkkien haalimiseen. Saimme ihan oman sateen, kun kummityttö kavereineen heitteli meidän luokalle ennen abiajelua nameja. Pienten kanssa emme menneet laisinkaan autojen lähelle, ettei satu mitään ikävää. Kuvausten jälkeen ennen ajelun alkua oli meille hyvä hetki ihmetellä kaikenkarvaista väkeä. Paikalle tullutta oikeaa toimittajaakin luultiin abiksi!

Muistan kummitytön kolmikiloisena vastasyntyneenä sylissäni. Nyt hän oli mukana Teletappina iloitsemassa karvapuvussaan. Oli ainakin lämpöinen asu. Ikimuistoinen, hauska päivä on ollut ja huomenna jatkuu abiristeilyllä. Nauti elämästä rakas kummityttö!

Vihjeitä

                        

Lauantaipäivän ruokana nautittiin lammaskaalia, itsetehtyä ruisleipää sekä olutta, jota on pantu jo vuodesta 1471 lähtien. En ole mikään oluen ystävä, mutta tämä belgialainen tumma juoma sopi oikein hyvin lammaskaalin seuraksi. Jälkiruokana söimme Kolmen kaveruksen kookos-suklaajäätelöä. Kokonaisuus maistui oikein hyvältä.

                                

Perjantai-iltana katsoimme Teemalta elokuvan Mitä Maisie tiesi (USA 2012). Elokuva kertoo pienen tytön näkökulmasta perhe-elämästä, jossa vanhemmat säntäilevät työura edellä avioerokaaoksen keskellä uusine poika- ja tyttöystävineen, mutta kauheasti lastaan "rakastaen". Aina ei rakkaus riitä, jos se näkyy tekojen sijaan vain sanoina. 

Aamulehden elokuvakriitikko Pekka Eronen sanoi osuvasti: "Elokuva pitäisi ottaa osaksi äitiys- ja isyysvalmennusta saman tien." Todella hyvä ja ajatuksia antava elokuva minustakin. Merkillistä, että Henry Jamesin kirja, johon elokuva pohjautuu, on jo vuodelta 1897. 

Ainut, jota elokuvassa ihmettelin, oli suomennettu nimi. En tiedä, mikä on alkuperäinen, mutta minun korvaani tuo nimi kuulosti varsin tyhmältä. Silti se ei pilannut elokuvan sisältöä. Elokuva pyöri mielessäni vielä seuraavanakin päivänä. Kannattaa katsoa!

Hupsis!

                   

Viikko kääntyy lopuilleen. Viimeiset oppimiskeskustelut oppilaiden ja vanhempien kanssa on pidetty, joten tulevat viikot ovat helpompia kuin edelliset. Kieltämättä hiukan uupunut olo on ollut, kun työpäivä on reilusti venynyt tai illalla on pitänyt uudelleen lähteä koululle pariksi tunniksi.

Mukavaa viikonlopun odotusta hämmensi äsken huomio, että läppärini sanoi sopimuksensa irti. Se hurisee kyllä, mutta mitään muuta ei sitten tapahdukaan käynnistettäessä. Onneksi on kuitenkin näitä muita laitteita, joilla asioita voi hoitaa. Työläppärikin on, mutta sitä harvemmin kotona käytän.

Huomenna pitää siis viedä tietokone huoltoon. Kerran aiemminkin se on käyttäytynyt samalla tavalla, ja silloin löytyi sisuksista pölyä. Saa nähdä, tuleeko siitä nyt vielä toimivaa vai pitääkö lähteä katselemaan uutta konetta. Ei vain huvittaisi yhtään tuo viimeinen vaihtoehto...