Oivallus

                       

Aamulla heräsin jotenkin väsyneenä. Toivoin aurinkoa tälle päivälle, vaan ei tullut. Harmaa päivä. Lähdimme kuitenkin mökille. Jäällä oli lähes hankikantoset, joten kävelin rannan tuntumassa katsellen naapurimökkejä. Meidän pihassa talitiainen jo katsasteli pönttöjä siippansa kanssa.

Kotiin tultua luin päivän lehden ja siellä oli 90-vuotiaan Maija Rantalan haastattelu. Hän sanoi osuvasti: "Ihminen pärjää, kun tyytyy kaikkeen, mihin pakosta joutuu ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen." Niin, harvalla meistä asiat sujuvat niin kuin haluaisi. Monenlaista joustamista elämässä tarvitaan. Jos sitä ei hyväksy, joutuu koko ajan olemaan pahalla mielellä ja tyytymätön. Se jos mikä kuluttaa voimavaroja.

Ei tullut aurinkoa tähän päivääni. Sen sijaan tuli paljon raitista ilmaa, kävelyä ja väsymyskin haihtui. Siis ihan kelpo päivä, kun tyytyy siihen, mitä elämä tarjoaa.

Aasialaista ruokaa

Tänään on ilta kulunut hyvää ruokaa sulatellessa. Sain juhla-aterian thaimaalaisessa ravintolassa, jonka herkut olivat niin maukkaita. Maistelimme myös sushia. Pidän yleensäkin kovasti aasialaisista mauista.

Illan suussa nukuin kylläisenä päiväunet ja parisen tuntia olen tehnyt kouluhommia. Vähän vetämätön olo ollut, mutta onneksi sain hoidettua muutaman työjutun. Niitä vielä huomisellekin riittää...

Nyt lähden unten maille.

Vuodeosastolla

Äiti on ollut sairaalakierroksella runsaat kaksi viikkoa. Oman kaupungin vuodeosastolla ei aluksi ollut paikkaa, joten hän kierteli tiputushoidossa kahdessa muussa sairaalassa. Nyt häntä on hoidettu omalla vuodeosastolla, joka on minulle tullut varsin tutuksi, kun lähes joka päivä olen siellä vieraillut.

Pienetkin lääkemuutokset tai lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat vanhuksen elimistössä saada katastrofin aikaiseksi. Äidillä suuria ongelmia aiheutti verenpainelääkkeen vaihto. Uudesta lääkkeestä hän meni aivan sekaisin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Äiti oli jo toipunut aika virkeäksi, kun uutta lääkettä kokeiltiin ja päivässä tuli hurja takapakki. Hän ei jaksanut yhtään mitään, koko ajan oli huono olo ja ajatukset aivan sekaisin. Tiesin heti, että syynä oli lääke. Lääkäri halusi kuitenkin kokeilla vähän pitempään, kun usein haittavaikutukset menevät ohitse parissa päivässä. Ei äidillä. 

Viikon käytön jälkeen lääke lopetettiin ja heti seuraavana päivänä äiti virkosi elävien kirjoihin. Oli ihana huomata, kuinka ympäristö alkoi kiinnostaa ja äiti jaksoi keskustella sekä kysellä meidän lastenkin kuulumisia. Tuli hyvä mieli tänäänkin, kun luettiin päivähuoneessa Pekka Halosesta kertovaa kirjaa ja katseltiin kuvia hänen töistään. Huonovointisuus oli tiessään.

Liikkuminen, erityisesti ylösnousu sängystä ja tuolista on vaikeaa. Rollaattorin kanssa äiti kyllä kipittää kovaa vauhtia, kun vain pystyasentoon pääsee. Verenpainetta seurataan. Ensi viikolla ehkä kotiutetaan ja se on sitten taas oma juttunsa. Saa nähdä, onnistuuko kotona asuminen kotihoidonkaan tuella. Aika näyttää. 

Päivä kerrallaan...

Kansainvälinen katunäkymä

Tänään töiden jälkeen väsyneenä istahdin keittiön ikkunan ääreen juomaan päiväkahvit. Katselin alas kadulle. Jotenkin huvitti, kun kaikki ihmiset, jotka sillä hetkellä ikkunasta näkyivät, olivat maahanmuuttajia. Olisi voinut kuvitella näkymän olevan ihan jostain muualta kuin suomalaisesta pikkukaupungista.

Olikohan vastaanottokeskukseen tullut taas uusi ryhmä? Kävelijöillä oli ilmeisesti kartat, joita katsellen suuntasivat kulkuaan kaupunkimme keskustassa. 

Hauska juttu, kun katukuva on muuttunut niin kansainväliseksi. Tietyillä tieosuuksilla vastaan astelee ihan varmasti joka kerta hyvin värikästä väkeä. Puheensorinasta en yleensä tunnista yhtään tuttua kieltä.

Muistan, kuinka pienenä tyttönä kotikaupunkini kaupan kassajonossa näin tummaihoisen ihmisen ensi kertaa. Se oli suuri tapaus, josta keskustelimme pitkään kavereiden kanssa. Eipä silloin olisi uskonut, mitä tänä päivänä katukuvassa näen.

Mukavaa, kun on kansainvälinen tunnelma maaliskuisessa maisemassa!

Kevättä ilmassa

Lämmintä +5 astetta ja aurinkoa harson läpi - ihan tuntuu keväältä. Ulkona kävellessä aisti selkeästi kevään tulon. Tiet sohjossa ja kura lentää, mutta mukava ajatella, että talvi on takana. Jo sitä kestikin... ;=) Mieleni on ollut ihanan virkeä koko päivän. Auringolla on ihmeellinen voima.

Kotona on mukava laittaa pieni ripaus kevättä näkyville. Pääsiäinen on kahden viikon päästä ja tuntuu siltä, että aika kuluu todella nopeasti. Talviuni karisee hartioilta ja mieli on kiitollinen, kun taas yhdestä pimeän ajasta on selvitty. Valoa ja lämpöä kohti on ihana taivaltaa!

Viimeinen talvilomapäivä

Mukavaa viettää "hidas aamu" viimeisenä lomapäivänä. Nukuin pitkään ja sitten hiiviskelin yöpaidassa aamupalapöydässä kuunnellen samalla radiosta messua Alatornion kirkosta. Saarnassa kirkkoherra Martti Puontila kertoi syksyisestä maahanmuuttajien tulvasta ja kuinka seurakunta vapaaehtoisineen järjesti tulijoille muonitusta hyvin pienellä varoitusajalla. Seurakunta oli myös varautunut majoittamaan maahanpyrkijöitä jopa kirkkoon. 

Paljon oli toiminnasta saatu kiitosta mutta myös negatiivista palautetta: "Isiksen taistelijoille emme kirkollisverorahoja halua antaa!" Tämän tyylisiin kommentteihin alan itse jo kyllästyä. Ei ole yksityisen kansalaisen tehtävä arvioida pakolaisten motiiveja. Sen hoitaa viranomaiset ja luotan heihin tässä asiassa.

Puolilta päivin kävin katsomassa äitiä vuodeosastolla ja sitten lähdin mökkimaisemiin. Jäälle kertyy vettä ja vaikka siellä on helppo kävellä vähäisen lumen vuoksi, seisoskelemaan ei ilman saappaita kannattanut jäädä. Metsässäkin pystyy hyvin tallustelemaan ja toivon, ettei enempää lunta enää taivaalta sataisikaan.

Ihanaa, että on jo maaliskuu - ensimmäinen kevätkuukausista. Olen saanut talvesta jo ihan tarpeekseni, ja on mukava vähitellen ryhtyä suunnittelemaan mökille muuttoa. Kuukauden päästä saa jo kääntää sisällä lämmityksen päälle ja ryhtyä siivoilemaan, jotta vapuksi on kesälaitumille muuttoa varten kaikki valmiina.

Jihuu! Hyvästi talvi ja tervetuloa kevät!

Lepolauantai

Täydellinen lepopäivä takana. Aamulla heräsin myöhään - pitkästä aikaa -  ja leppoisan keskusteluhetken, makoisan aamupuuron sekä perusteellisen lehdenluvun jälkeen ryhdyin katselemaan ampumahiihtoa. Sitä tuli vielä iltapäivällä uudelleen, jonka jälkeen nukuin pitkät, ihanat päiväunet. Pari päivää sujuikin liikunnan ja erilaisten puuhailujen parissa, joten nyt oli kiva vain viettää rauhallista lepopäivää.

Äiti on ollut vielä hoidettavana terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kaliumtiputuksen aiheuttamaa palovammaa kädessä hoidetaan sekä verenpainelääkkeen vaihdosta aiheutunutta huonovointisuutta seurataan. Paljon kokeita on otettu ja yritetään saada selvyyttä leukosyyttien korkeaan arvoon. Me omaiset olemme jo pitkään arvanneet, mistä on kyse ja varmaan lääkäritkin, mutta "mututuntumalla" ei onneksi Suomen sairaanhoidossa edetä. Ensi viikolla saadaan jo vastauksia ja ehkä diagnoosikin. Jos vointi kohenee, hän pääsee pian kotiin. Odotellaan ja katsellaan, mitä tapahtuu.

Minulla on kahdessa maljakossa ihania kukkia, silmäniloa loman loppuun ja työviikon alkuun.

Mökillä makkaranpaistossa

Tänään oli mökkipäivä. Oli mukava kävellä metsätiellä useampaankin kertaan ja tehdä ulos nuotio, jolla paistettiin makkarat. Nam, miten maistuikin hyvältä ulkona luonnon keskellä.

Jälkiruoaksi juotiin kahvit ja sitten lähdin hiihtämään. Nyt olikin pakkasyön jäljiltä toissapäiväinen latuni ihan mukavassa kunnossa ja oikeasti hiihdin edelliseen umpihangessa rämpimiseen verrattuna, tosin osan matkasta moottorikelkan jäljissä. Sukset luistivat ja tunnin verran nautiskelin. Olisin voinut hiihtää pidempäänkin.

Mökillä on uusi lumilapio ja sillä on ilo tehdä töitä. Tyhjensin ylämökin alaverannan lumesta hiihtoretkeni jälkeen ja sitten olikin mukava juoda toinen kupponen kahvia. :=)

Kauriiden jälkiä katselin moneen otteeseen ja kuuntelin korppien raakuntaa. Muuten oli hiljaista. Vastarannalla oli hiihtäjiä ja saaren tuntumassa koettiin verkkoja ja pilkittiin. Nyt oli pilvistä, mutta aurinkoisena päivänä olisi järven jäällä varmasti ollut vilkkaampaa.

Monen tunnin ulkoilun jälkeen oli tuliaisina punaiset posket ja raukea olo. 

Pönttöpäivä

                   

WC-istuimen säiliö on hieman vuotanut pönttöön muutaman viikon ajan. Ilmoitin asiasta huoltomiehelle viikko sitten, ja samana päivänä kävivät katsomassa. Lapussa luki, että uimuriventtiili pitää vaihtaa ja putkimies tulee sen tekemään parin päivän sisällä.

Pari päivää venyi viikoksi. Kun mitään ei kuulunut, soitin uudelleen asiasta. Tunnin kuluttua sainkin miehiä vieraaksi ja pöntön sisälmyksiä purettiin. Sitten homma jäi kesken, kun ei ollut sopivia osia. Ensin aavistelin koko homman seisahtuvan, mutta kun miesten työkalupakki jäi meille "panttivangiksi", huokaisin helpotuksesta: Työn olisi pakko edetä vielä päivän aikana.

Jonkin ajan päästä jatkettiin, taas haettiin osia ja lopputulos oli, että kaikki pöntön sisäosat vaihdettiin uusiksi. Nyt ei vuoda mikään, mutta aikaa meni :>) No, voihan sen lomapäivän huonomminkin käyttää. Miesten lähdettyä siivosin sotkut. Sitä kyllä olikin...  

Nyt on kiva, kun ei tarvitse enää joka wc-käynnin jälkeen kytätä, kuinka paljon vuotaa. Onneksi vuoto oli niin pientä, että vesimittari ei pyörinyt. Sisäosan tiivisteet olivat kuitenkin niin hapertuneet, että katastrofi ei ollut kaukana. Olisikin ollut tosi kurjaa, jos pönttö olisi vuotanut läpi kunnolla poissaollessani. Vesilasku olisi hetkessä noussut pilviin. Onneksi näin ei ehtinyt käydä.

Hiihtämässä

                    

Puolilta päivin nappasin sukset mukaani ja lähdin mökille. Aurinko oli paistanut koko aamun, mutta juuri lähtiessäni pilvet peittivät taivaan. Harmi!

Autossa kuuntelin radiosta Popedaa: Suksi, suksi ei luista mihinkään... Niin, kahteen talveen en ole hiihtänyt. Toissa talvena oli käsi paketissa ja viime vuonna oli tosi vähän lunta sekä aikainen kevät. 

Kun pääsin mökkitielle, näin kauempana pellolla neljä kaurista. Mökin pihaan astellessani aurinko alkoi paistaa pilven lomasta. Lapioin ensin pihapolut lumesta. Kun oli pakkaslunta, niin pääsin taas helpommalla kuin joinain talvina raskaan nuoskalumen kanssa.

Jäälle nousee vettä, joten latuja ei oltu ajettu. Naapurista oli aiemmin hiihdetty meidän ohitse, joten hiihtelin vanhoja mutta lumettuneita jälkiä. Umpihankihiihdoksi sitä varmaan voisi kutsua. Palasin takaisin omaa latua pitkin, joka paikoitellen oli jo ehtinyt vähän vedestä kostua. Piti taiten hiihtää = rämpiä, jotta suksenpohjat eivät olisi ehtineet jäätyä.

Vaikka hiihdon kanssa kävi vähän samoin kuin Popedalla, silti oli hauskaa olla mökillä. Nyt onkin väsähtänyt olo ulkoilusta, mutta niin pitääkin - hiihtolomalla!