Suunnittelua

            

Koulun piha odottaa iloisia välituntipuuhailijoita...

Tänään me opettajat kunnassamme palasimme töihin ja suunnittelimme alkavaa lukuvuotta. Ensin kokoonnuimme yhteisten asioiden äärelle, mutta iltapäivällä oli muutama tunti käyttää myös oman luokan asioihin. Siitäkin ajasta osa meni kuitenkin pariin infoon.

Miten vähän sitä ehtikään! Olin kuvitellut saavani paljon enemmän aikaiseksi, mutta aika paljon jäi huomiselle. Onneksi on aamulla mahdollisuus rauhassa puuhailla ennen kuin oppilaat saapuvat. 

Ilta on ihana! Järvi on tyyni ja kaunis auringonlasku värjää taivaanrantaa. Tekisi mieli vain vaellella pihalla, mutta ei auta, sillä aamulla on aikainen herätys. Nyt pitää hiipiä nukkumaan. Vähän vaikea kääntää lomarytmiä toiseksi, sillä olen yökyöpeli. Eiköhän onnistu, kun tietoisesti yrittää. 

Iloa ja voimia opintielle kaikille niille, jotka huomenna kouluun astelevat!

Viimeinen lomapäivä

 

Kaikella on aikansa - myös lomalla! Viimeinen lomapäivä on illassa. Ihanasta säästä on saanut nauttia: aurinkoa, lämpöä, kesän tuntua. Huomenna alkavat työt suunnittelupäivällä.

Aamulla olin kotikirkossa taidemessussa, joka oli todella vaikuttava. Martti Laitinen oli laatinut messun ja hyödyntänyt Widorin kuudennetta urkusinfoniaa, joka messussa kohtasi virret ja gregoriaaniseen laulun. Virsien alkusoitot olivat katkelmia sinfoniasta, samoin vastausmusiikki, "kolehtivirsi", poisnukkuneiden nimien lukemisen jälkeen kuultu musiikki, ehtoollis- sekä päätösmusiikki. Varsin koskettavaa ja upeaa, ainakin tällaisen Widor-fanin mielestä.

Messun jälkeen roudasin autolla kotiin kolme leiriläistä, jotka myös olivat viikonloppunsa päätteeksi messussa. Äitiä kävin kurkkaamassa, ja loppupäivä kului mökillä sisareni sekä hänen kahden lapsensa seurasta nauttien.

Vaikka kesän säät ovat olleet poikkeuksellisen koleat, hyvillä mielin lähden töihin. Kesä näyttää jatkuvan vihdoin lämpimänä, ja täällä mökillä siitä voi vielä kovasti nauttia työpäivän päätteeksi.

Järvi on tyyni, samoin mieli. Mukava tavata huomenna työkaverit ja tiistaina oppilaat. Villi ja vapaa loma-aika muuttuu nyt säännölliseksi työajaksi. Mukavaa sekin. 

Mielessä soi laulun sanat: "Taas se alkaa, nosta jalkaa, koulutietä kuljetaan..."

Sibeliusta täysin palkein

Musiikkijuhlilla olin tänään kuuntelemassa kirkkokonserttia. Sibeliuksen musiikkia soittivat Ville Urponen uruilla ja Aale Lindgren englannintorvella. Sopraano Helena Juntunen tulkitsi yksinlauluja.

Konsertti oli ihan mukava. Muut taisivat olla haltioituneempia kuin minä, sillä jostain syystä en syttynyt, en edes Finlandialle. 

Sibelius itse kutsui Finlandiaa vähäpätöiseksi sävellykseksi. No, me muut olemme eri mieltä, sillä tämä sävellys taitaa olla säveltäjän tunnetuin. Nyt kuulin sen kolmatta kertaa uruilla ja taas vähän erilaisella tulkinnalla, mielenkiintoista.

Minulle koskettavin sävellys oli Kurkikohtaus op. 44. Yhä uudelleen ihmettelen, miten konkreettisesti ja taiturimaisesti säveltäjämestarimme on osannut loihtia säveliksi kurkien äänet. Yhä uudelleen se hämmästyttää!

Konsertissa tapasin sattumalta tuttavani, jonka kanssa emme ole nähneet vuosiin. Oli mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Juttelumme jälkeen kiirehdin ripustamaan pyykkiä, jota olen pessyt koko loppuviikon konserttien lomassa. Taisi olla kuudes koneellinen! Nyt on kesäloman päätteeksi kaikki mahdollinen pesty niin minulla kuin äidilläkin.

Mökillä söin ruoaksi eilen keräämäni kantarellit ja viimeiset jääkaapissa olevat, pihasta poimitut mustikat. Kiitos noukkijalle sinne kauas vieraalle maalle!

Illalla olen valmistellut koulun aloitusta. Sainkin paljon tehtyä, joten huomenna voi huolettomana viettää viimeistä lomapäivää.  

Kilpailuvoittajat

Tänään olin Musiikkijuhlien urkuvartissa kirkossa kuuntelemassa ranskalaisromanttista urkumusiikkia. Oli ihanaa! Meidän kirkkomme uruille se sopii  niin loistavasti ja pidän muutenkin esim. Widorin ja Duboisin sävellyksistä. 

Myöhemmin illansuussa kuulimme ensimmäisen Jean Sibelius -sävellyskilpailun pianoteossarjan kärkisävellykset. Sävellyksiä kilpailuun oli tullut peräti 639, joka on huikea määrä. Voitto meni Fado-Gestalt -sävellykselle, joka espanjalaisen  tekijänsä mukaan pyrkii välittämään henkilökohtaisella tavalla fadon, perinteisen portugalilaisen musiikinlajin, spontaania syvällisyyttä. Toisen palkinnon sai italialainen ja kolmannen taiwanilainen säveltäjä. 

Sävellykset olivat mielenkiintoisia, mutta eivät ainakaan ensikuulemalta minulle avautuneet. Vähän pöllähtäneissä tunnelmissa lähdin konsertista, ja onkin mielenkiintoista lukea myöhemmin arvostelut. Ainakin pianistit Juhani Lagerspetz ja Paavali Jumppanen joutuivat koville vaikeita sävellyksiä tulkitessaan.

Välillä kävin mökillä nauttimassa auringosta ja keräämässä kantarelleja. Niitä on nyt hurjan paljon. Huomenna tiedossa herkkuja ruisleivän kera. 

Musiikkijuhlia ja Hiroshimaa

Kaupunkimme omat musiikkijuhlat ovat alkaneet eilen. Tänään olin kahdessa konsertissa, ja niiden välissä vaihdoin äidin sänkyyn lakanat ja pesin kaksi koneellista hänen pyykkiään. Päivään kuului siis taidenautintoja ja arkipäivän asioita. 

Ensimmäisessä konsertissa kuultiin mm. Bachia, toisessa Kosmopoliittien Suomea. Tässä konsertissa oli Palmgrenin, Melartinin, Rautavaaran ja Nordgrenin musiikkia. Lisäksi tarjoiltiin Hämeenniemeltä kaksi kappaletta, joista toinen oli kantaesitys. Pianistina toimi taitava Risto-Matti Marin loistavasti soittaen. 

Mökillä oli ihana ilta: järvi tyyni ja yli 20 lämmintä. Teinkin pihahommia, ja lopuksi kävin iltauinnilla.

Hiroshiman muistopäivä on mietityttänyt. Mitä kaikkia kauheuksia ihmiskunta onkaan tehnyt olemassaolonsa aikana! Vähän ristiriitainen olo, kun samalla on pähkäilty Suomen medioissa Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamista. Minä haluaisin uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä Suomessa enkä todellakaan ydinvoimaa. Mutta minultahan ei asiaa kysytä... Toivon vain viisaita tekoja päättäjiltä ja voimia japanilaisille, joista osa vieläkin kantaa kehossaan ydinpommin aiheuttamia tuskia. 

Souturetkellä

Ps. Souturetken jälkeen söimme nopsasti loihditun kolmen ruokalajin lounaan, jossa jälkkärinä oli mustikoita, mansikoita ja banaania kermavaahdolla ja lorauksella Vana Tallinnaa. Oli kieltämättä hyvää, vaikka itse sanonkin ;=)

Kesä alkoi uudelleen

                 

Ihan tuntuu siltä, että kesä on palannut! Ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä takana. Tyyntäkin oli aina välillä. 

Päivä kului kaupungissa. Nuoret saivat olla rauhassa mökillä, kun minä hoitelin kaiken maailman asioita. Olimme äidin kanssa ulkoilemassa ja samalla, kun hän istuskeli penkillä pihassa, minä kiskoin taloyhtiön suuresta ruusupenkistä karhunputket ja muut ylimääräiset pois. Kävimme myös kurkkaamassa takapihan suureen kaivantoon. Piharemontti on alkanut ja koneet pörräävät. On siinä äidillä ihmettelemistä.

Vein maton pesulaan, jaoin urkuviikon mainoksia, lakaisin oman paikkani autohallista puhtaaksi ja siistin kotia kesän ravaamisten jäljiltä. Hoidin kauppa-asioita niin äidille kuin itsellenikin ja olin tyytyväinen, kun sain paljon tehdyksi. Erityisen iloinen olin kummipojan sekä hänen perheensä tapaamisesta.

Myöhemmin iltapäivällä nuorison lähdettyä palasin mökille. Nautin auringosta lehtiä lukien ja uiden. Ystäväkin piipahti katsomassa. Myöhemmin illalla tartuin imuriin ja tein pikasiivouksen ;>) vaikka nuoret olivat muuten jättäneet mökin siistiin kuntoon.

Kaunis auringonlasku värjäsi taivaanrannan. Mukavaa, kun saa nauttia kesäisistä säistä - vihdoin!

Kaupungissa

                 

Lähimmässä suuressa kaupungissa kului tämä päivä. Kävelin kauniissa maisemissa keskustassa, jossa veden äärellä oli paljon istutuksia. Kyllä kaupungissakin on kesällä kaunista ja viihtyisää. Oli mukava juoda kakkukahvit auringonpaisteessa ja katsella kesäpäivän ihmisvirtaa.

Pääasiani oli käydä lääkärissä. Mukavan oloinen verisuonikirurgi katsoi jalkaani ja operaatiohan siitä tulee. Syksyllä joskus... Onneksi lääketiede on taas mennyt harppauksella eteenpäin, joten sama leikkaus, joka tehtiin toiseen jalkaan 7 vuotta sitten 5 viikon sairauslomalla, operoidaan nyt laserilla ja viikossa selviän työkykyiseksi. Mukavaa!

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tein samalla reissulla ostoksia. Muutama työvaate tarttui mukaan, ja löysin magneesiumsuihkeen, jota olin ajatellut kokeilla, sekä vein kengät suutariin takuukorjaukseen. Mökin makuuhuoneen sänkyihin löytyi uudet päiväpeitot, juuri sellaiset kuin halusin ja ilokseni puoleen hintaan.

Olen evakossa mökiltä. Kummityttö valtasi kavereineen kesäkotini, joten ensi yön vietän täällä vakiasunnossa. Ihan kivaa vaihteeksi olla kotona korkeuksissa mutta vähän outoa. (Edellinen yö on ollut toukokuun alussa.) Huomenna jo pääsen takaisin järven rannalle, joka on mukavaa, kun säät ovat lämmenneet ja aurinkokin paistaa. Ihana viimeinen lomaviikko tulossa säiden suhteen. Nyt meidän "koululaisten" pitää nauttia!

Valoa ja varjoja

Aamulla lähdin mutkittelevaa kylätietä naapurikaupungin kirkkoon messuun. Kirkko oli peltojen keskellä maalaismaisemassa. Matka oli idyllinen ja messu hyvä. Hyvällä tarkoitan sujuvaa messua mielenkiintoisella saarnalla ja taitavalla kanttorin musisoinnilla, messua, josta sai rakennusaineita tulevalle viikolle, lohdutusta ja voimia.

Iltapäivällä olimme mahtavassa konsertissa toisessa kirkossa. En oikein tiennyt mitään esiintyjistä, joten mieli oli vain odottavan utelias.

Valoa ja varjoja -konsertissa esiintyi lauluyhtye Versio. Lisäksi äänessä olivat urut ja nokkahuilut. Ohjelmisto oli vanhaa musiikkia enimmäkseen renessanssiajalta. Gregoriaanisia sävelmiä, Gabrielin, Palestrinan, Victorian, Sweelinckin ja Dufayn musiikkia. Jopa 10-äänistä laulua, kahden kuoron muodostamaa värimaailmaa, nokkahuilujen äänet sulautuneena kuoron hienoon sointiin...

Lempeää, virtaavaa, rytmikästä, ylistävää, herkkää, soivaa, taidokasta, jykevää ja koskettavaa. Itsenäisistä äänistä koostuva moniääninen laulumusiikki keskiaikaisine sävelmineen oli todella mieletön kokemus. Taitava, taitava kuoro ja soittajat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tätä lauluyhtyettä haluan kuulla muulloinkin!

Kirjoittelen kilpaa ukkosen kanssa. Tekisi mieli ylistää konserttia enemmänkin, mutta nyt ei ehdi. Salamoi, jyrisee...

Leijonaa mä metsästän...

                  

"Leijonaa mä metsästän. Tahdon saada suuren!

Enkä mä yhtään pelkää..."

Näin olemme pikkuoppilaiden kanssa laulaneet ja leikkineet koulussa monet kerrat. Ikivanha leikkilaulu on aina ollut suosittu hitti eka-tokaluokkalaisten mielestä.

Laulu tuli mieleeni seuratessani Cecil-pantaleijonan taposta aiheutunutta kohua maailmalla. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri maksoi maltaita saadakseen ampua safarillaan leijonan. Mitä tapahtuikaan? Luoti osui seurannassa olleeseen Zimbabwen kansallispuiston vetonaulaan, pantayksilöön, lauman johtajaan. Tiedon kiiriessä maailmalle ihmiset raivostuivat, ja nyt ampujalle sataa jopa tappouhkauksia. Voi miesparkaa! Elämä on tainnut muuttua aika hankalaksi viime aikoina.

Tyhmä teko! Tuomitsen sen myös oikopäätä. Ymmärrän riistan metsästyksen ja haitta- tai vaarallisten eläinten ampumisen, mutta huvimetsästys on järjetöntä. Erityisen piittaamaton rikos on niiden eläinten ampuminen, jotka ovat vaarassa hävitä maapallolta. Tällaista tekoa ei voi puolustella millään.

Ehkäpä Cecil-leijonan kohtalo kääntyy hupimetsästyksen ja salakaadon vastustajien voitoksi. Tämä ajattelematon teko on antanut asialle suuren huomion, joka toivottavasti poikii myös rahaa suurpetojen suojeluun alueilla, joista ne ovat vaarassa kadota metsästyksen vuoksi. 

Me voisimme puolestamme suomalaisina tehostaa saimaannorppamme suojelua. Pois verkkokalastus pesimäalueilta! Surullista on kuulla keväisin verkkoihin hukkuneista kuuteista, kun lisääntyminen on muutenkin vaikeaa nykytalvien vähäisen lumen vuoksi.

Cecil-juttuja lukiessa on mieleeni tullut myös toisenlainen ajatus: Raivostummeko yhtä lailla ihmisen väkivaltaisesta surmaamisesta? Olen suuri eläinten ystävä, mutta joskus vain tuntuu, että eläimen arvo on suurempi kuin ihmisen, ja se ei ole oikein.