Tykyilyä

Kun aamulla lähdin, niin illalla tullessa kotiin kellon viisarit näyttivät samaa aikaa. Kotona en ehtinyt käydä lainkaan iltapäivällä. Kaksitoista tuntia humpsahti koulutöissä ja -huveissa noin vain. Pitkä päivä!

Työpäivän ja kahden palaverin jälkeen vietimme kahden kollegan eläkejuhlia ja samalla tykyiltaa. Syötiin hyvin ja juteltiin, joka oli ihan rentouttavaa ja mukavaa.

Nyt ei irtoa enempää!

Haluatko kuitin?

Sisustusvaloa ostaessani törmäsin kysymykseen: "Haluatko kuitin?"

Raivostuttaa tämä uusi, laajalle levinnyt käytäntö kysyä asiakkaalta ennen kuitin ojentamista, haluaako hän sen. Kuitti pitää antaa. Ei siitä kysellä! Yhä lisääntyvässä määrin näihin tilanteisiin joutuu, jopa niin, ettei myyjä edes aio tulostaa kuittia, jos ei ilmoita sitä ottavansa. Ainoa tilanne, jossa kuitittomuuden hyväksyn, on muutaman euron torikauppa ja myyjäiset.

Keskustelin vähän aikaa sitten hintatietoisen ystävättäreni kanssa samasta asiasta ja häntä tämä korpesi vielä enemmän kuin minua. Onhan se totta, että valittaa ei voi, jos kuittia ei ole. Paljon sattuu virheitä kassoilla, kun esim. alennustuotteita ei olekaan koneelle viety. Milläs todistat maksaneesi liikaa, jos ei ole mustaa valkoisella?

Samaan asiaan olen törmännyt seurakunnan leiri- ja tapahtumamaksujen kanssa: Maksetaan käteisellä eikä nuori saa summasta kuittia. Osa epäkohdista on jo korjattu, mutta taas kuulin kaikuja tästä samasta kummallisuudesta. Seuraavassa neuvostossa asiasta kyselen, taas kerran!

Kyllä maailmassa niin vääriä käytäntöjä edelleen on, vaikka harmaan talouden kitkemisestä ja reiluista toimintatavoista puhutaan suu vaahdossa jatkuvasti.

Vaalimietteitä

Tänään on ollut aikaa mietiskellä kirkkollisvaalien tulosta. 

Koko maassa äänestysprosentti oli 15.5, joten vähän jäätiin neljän vuoden takaisesta 17 prosentista. Tosin nyt oltiin korkeammalla kuin v. 2006, jolloin uurnilla kävi 14,5%. 

Omassa seurakunnassamme emme päässeet valtakunnan tasoon, vaan tällä kertaa äänestysprosenttimme oli 14,3. Meidän seurakuntamme nuorista 16-17 -vuotiaista äänestämässä kävi vain 7,8 %. Oma kummityttöni äänesti ensimmäistä kertaa. Hienoa, että hän koki asian tärkeäksi ja halusi äänestää. Kummitäti on ylpeä!

Seurakuntamme valtuusto koki ison vaihdoksen, sillä 23:sta valtuutetusta 15 on uusia. Keski-ikä on 59 vuotta :=) Uutta verta tarvitaan mutta myöskin konkareiden kokemusta. Ehkä vaihdos tekee hyvää. Uudet tuulet puhaltavat - tai sitten eivät. Aika näyttää! Varmaa vain on, että hankalia ja kipeitäkin päätöksiä uudella valtuustokaudella joudutaan tekemään, kun resurssit niukkenevat entisestään.

Oma taipaleeni valtuutettuna 20 vuoden jälkeen päättyi, sillä en halunnut enää asettua ehdokkaaksi. Valtuustossa työskentely oli antoisaa, mutta nyt on muiden vuoro jatkaa. Seurakunnassa toimimista en suinkaan jätä. Mieli ei ole yhtään haikea, vain iloinen ja tyytyväinen! Olen oman osuuteni srk:n hallinnossa tehnyt. 

Vaalilaskennassa

Kirkollisvaalien varsinainen äänestyspäivä oli tänään. Käytin ensin äidin äänestämässä ja sen jälkeen lähdin laskemaan ennakkoääniä, myöhemmin saatua päivän saalista ja lopullisia äänimääriä. 

Vaalilautakunnan kokous kesti pitkään ja vasta äsken tulin kotiin. Viisi tuntia hommassa vierähti, mutta nyt on tulos tiedossa ja kaikki pykälien mukaiset asiat suoritettu. 

Huh, huh! Lähden nukkumaan...

Ulkoilemassa

Harmaa pakkaspäivä ollut tänään. Muutama aste miinuksella, joten lumikin on pysynyt maassa. Rauhallisen aamupäivän jälkeen lähdin kävelylenkille, jolla vierähtikin parisen tuntia. Kävelytiet olivat aika liukkaita, joten koko aikaa ei kovin vauhdikkaasti uskaltanut askeltaa ja jalkoihinsa piti katsella. 

Poikkesin hautausmaalla viemässä isänpäiväkynttilän ja paluumatkalla kaupassa. Asiakkaita tuntui puhuttavan ensimmäiset liukkaat kelit. Jokohan luunmurtumia sairaalassa paikkaillaan?

Yhdessä kohtaa keskellä kävelytieltä seisoi kaikessa rauhassa jonkun kiinteistön paperinkeräyslaatikko. Miten lienee siihen hylätty. Epäilen, että perjantai-illan huumalla ja nuorisolla taitaa olla sormensa pelissä. Toivottavasti taloyhtiö löytää omansa ja korjaa talteen ennen kuin laatikko rikotaan. 

Rauhallinen lauantai on kääntynyt iltaan. Nukuin kävelylenkin jälkeen pitkät päiväunet, jotka tulivat ihan tarpeeseen. Puhelimessa olen viettänyt aikaa tänään useammankin tunnin :=) mutta se on ollut vain mukavaa. Nyt nautiskelen musiikista, kynttilöistä ja sukan kutomisesta. 

Vuorokauden lumisade

 

Eilen lähdin kuin lähdinkin aikaisin iltapäivällä ajelemaan etelämmäksi. Sadetutka näytti lumen tulevan meille vasta illalla myöhempään, joten päättelin olevani kotona ennen suurinta lumentuloa. Menomatkalla sainkin ajaa ihan kuivalla tiellä perille saakka.

Illansuussa alkoi lumisade. Poisajaessa moottoritie oli aluksi tuhruinen, mutta liikenne sujui maltillisesti, joten oli ihan mukava ajaa. Tampereella poikkesimme syömässä eikä ruokailunkaan aikana sade ylettömäksi yltynyt. Kotiin ajelin yksin ja viimeiset 50 kilometriä ihan hienossa kelissä. Sade jäi taakse, tie oli kuiva eikä pyry ollut vielä ehtinyt meille saakka. Mietiskelin ajaessa, kuinka moni vastaantuleva vielä päästeli kesärenkailla. Varmaan niitäkin oli joukossa.

Aamulla herätessä maa oli meilläkin valkoisena. Koko päivän on satanut ja neljä kertaa päivän aikana kaivelin autoa lumen alta. Niin, sellaistahan se talvi on! Kotona ikkunan takana naakatkin ihmettelivät sään muutosta. Aurat ovat saaneet jo kinoksiakin aikaiseksi. Ilo jää lyhytaikaiseksi, sillä ensi viikolla on jo runsaasti lämpöä taas tiedossa. Loskakelit alkavat kohta!

Lunta?

Onneksi on autossa talvirenkaat! Huomiseksi on luvattu meille lunta, joten todennäköistä on ainakin illaksi valkoinen maisema. Lunta voi tulla oikein kunnolla, sanottiin säätiedotuksessa. Sen sitten näkee...

Minun piti lähteä huomenna ajelemaan parin tunnin matkan päähän, mutta nyt se taitaa peruuntua. Sen verran huonoa ajokeliä luvattiin, että minua on jo erinäisiä kertoja varoitettu lähtemästä minnekään. Taidan totella, vaikka mukava olisi ollut tavata ystäviä. Peruuntumisen johdosta on tiedossa vapaa iltapäivä ja ilta, eikä sekään tunnu hullummalta.

Aina ensilumi ja pakkaset syksyllä yllättävät suomalaiset. Aika hassua, kun sama asia toistuu kuitenkin joka vuosi. Pakkanen tuntuu kyllä mukavalta vesisateiden jälkeen, mutta lumesta en vielä välittäisi. Sitä toivon vasta jouluksi!

Suvikumit telakalle

Nyt on autossa talvirenkaat alla! Olen tainnut aiemmin ne vaihdattaa jo lokakuussa, mutta nyt jostain syystä lipsahti marraskuun puolelle.

Töiden jälkeen ajelin paikalliseen rengasliikkeeseen, jossa renkaani ovat olleet säilytyksessä jo pari vuotta. Todella helppoa ja mukavaa! Puolisen tuntia odottelin ja sitten oli valmista. Viidenkympin hinta on mielestäni erittäin kohtuullinen vaihdosta ja säilytyksestä. Lisäksi päälle tulee ystävällinen palvelu, josta aina saan hyvän mielen.

Ensi keväänä pitääkin sitten ostaa uudet kesärenkaat. Ajattelin, että vanhoilla vielä kesän ajelisin, mutta ei! Sain joitain viikkoja sitten järkähtämättömän tuomion, että keväällä on kaupoille lähdettävä. No, huonoilla renkailla en missään tapauksessa suostu ajamaan, joten asia on aivan selvä.

Viime sunnuntaiaamu oli aika petollinen tällä seudulla. Autoja valui ojiin enemmänkin. Terveisiä vain yhdelle ylöshinatulle!   ;=)   Kiva tunne, kun nyt ei tarvitse säitä seurailla kesärenkailla liukastelun vuoksi.

Sadesunnuntain ropinaa

 

Sadepäivänä on ihanaa herätä veden ropinaan ikkunaan ja vain nauttia sisällä olemisesta. 

Aamulla olin messussa ja sen jälkeen leivoin sekä omena- että puolukkapiirakan. Sisareni ja pikku Samppa tulivat niitä maistelemaan ja annoin laatikollisen piirakkaa mukaankin muille vietäväksi. Samppa popsi niin, että pelkäsin hänen halkeavan! Vein myös lämpimäisiä naapuriin ja myöhemmin äidilleni.

Oli kiva käydä kävelemässä, kun sade hieman taukosi ja nukkua piiiiitkät päiväunet. Ystävä käväisi ja toisen kanssa puhuttiin puhelimessa lähes tunnin :=) puhelu. Mukavaa!

Kuvasin maailmalta saatuja kiviä ja kokosin ne pöydälle maljakon juurelle. Syksyyn sopivia... 

Pyhäinpäivää

Pyhäinpäivän traditioitani on olla kauniissa kappelissamme yhdessä kuoron kanssa laulamassa muistohartaudessa. Tänäänkin sain osallistua samaan, koskettavaan tilaisuuteen. Samalla kävin isän ja ystäväpariskunnan haudalla.

Tilaisuus oli kaunis. Nuori Matti-pappimme osasi puhua taas kerran hyvin valituilla sanoilla suoraan sydämestä sydämeen. Joillain on puhumisen lahja meidän muiden lohdutukseksi. Iloitsen niin pastoristamme!

Ennen illan hämärtymistä kävimme mökillä. Lorautin pakkasnesteen viemäriin ja otin pois sängystä lakanat. Oli kaunista! Kuuraa näkyi paikoin, hiiskumaton hiljaisuus, auringonlaskun viimeiset säteet... En ole koskaan ennen mökillä pyhäinpäivänä käväissyt. Nautin niin. 

Äsken nukuin tunnin ja nyt kuuntelen radiosta kaunista pyhäinpäivän klassista. Ihana ilta!