tiistai 20. toukokuuta 2014

Sinne tänne


Oppilaiden kanssa olimme tänään tutustumassa uuteen kouluun, pääkouluumme. Lapset siirtyvät sinne, mutta minä jään vanhaan pikkukouluumme. Pyöräilimme tutustumiskäynnille, sitten takaisin omalle koululle ja vähän ajan päästä minä säntäsin taas emokoululle opettamaan. Kiirettä piti!

Töiden jälkeen kävin äidille kaupassa ja sitten lähdin srk:n kesäkodille parin kymmenen kilometrin päähän vapaaehtoisten iltaan. Olikin mukava jutella, paistaa makkaraa ja juoda kahvia rauhassa ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Emme kyllä viipyneet kovin kauaa, vaikka olisi voinut saunoa ja pelailla iltaan asti.

Pois tullessa oli turvallinen olo ajella: Vieressä istui poliisi ja perässä tuli peräti kaksi maijaa. Mikähän operaatio oli matkan varrella menossa? Tämä yksi lainvartija oli tarkoituksella mukana, mutta muut tarttuivat tien varrelta autoni taakse ja hävisivät jossain vaiheessa omille teilleen.

Pakko oli vielä poiketa ennen mökille tuloa koululla tekemässä nettiin yksi arviointi. Mökillä olin seitsemän jälkeen ja kävelin pitkin ja poikin kuvaamassa kevään edistymistä. Kullero ja mustikka kukkivat pihassa, lehdet ovat kasvaneet koivuissa ja ruohoa pukkaa... Apua, ehdinkö nauttia tästä kaikesta ihanasta muutoksesta?

maanantai 19. toukokuuta 2014

Käsi kunnossa

                                  

Huh, mikä ukkonen! Enpä ole tainnut moneen kesään kokea yhtä kovaa myräkkää kuin tänään Tampereella. Kun välähti, niin samalla jyrähti! Komeaa salamointia ja kaatamalla satoi välillä vettäkin. Onneksi pahimman myräkän istuin autossa, joten en edes kastunut.

Käsikirurgi tarkasti tänään kättensä työt. Minua hiukan hermostutti, sillä olen välillä miettinyt, onko nivelside repeytynyt peukusta uudelleen. Varsinkin töihin palatessa useamman viikon aikana käsi oli tosi kipeä työpäivän jälkeen. Kipua siedän hyvin, mutta mietitytti, kuuluuko se asiaan vai onko jotain vinossa.

Lääkärin mielestä käsi oli parantunut todella hyvin ja side oli tukeva ja tiukka, kuten pitääkin. Kipuilu kuului asiaan juuri niiden viikkojen aikana, jotka minua mietityttivät. Nyt saa ruveta peukkua venyttelemään oikein kunnolla. Vasta syksyn päätteeksi näkee, millainen siitä lopulta tuli. Erittäin lupaavalta näyttää.

Olen helpottunut ja kiitollinen! Oikean käden toimivuus on minulle tärkeä jo työnkin kannalta.

Lääkärin jälkeen toimiteltiin asioita ja käytiin syömässä. Kotiin tulo venyi myöhään. Äsken kävin virkistävällä iltauinnilla kilpaa hämärän kanssa. Vieläkin oli niin lämmintä, yli 20 astetta. Kuvasin rannassa pitkällä putkella muutaman kuvan. Jospa saisi pian tännekin kunnon kuvia. Nyt on mennyt laiskasti aika "helpomman kaavan mukaan" eli olen kuvannut pääasiassa kännykällä ja iPadilla.

Täällä ei ole satanut kuin hiukan, mutta nyt kuuluu kaukainen ukkosen jylinä jostain.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kesäinen sunnuntai


Tänään olen kuunnellut mielenkiintoisia radio-ohjelmia Ylen ykköseltä. Aamulla kuuntelin osan Kalle Haatasen ohjelmasta Lapsi tarvitsee rajoja. Siinä haastateltiin sosiaalipsykologi Janne Viljamaata, joka kertoi mietteitään siitä, millaisia rajoja lapset ja myös aikuiset tarvitsevat pärjätäkseen elämässä. Rajoja tarvitaan!

Harmi, etten ehtinyt kuunnella loppuun, sillä lähdin kuoron kanssa laulamaan messuun. Isoset siunattiin tehtäväänsä ja messussa oli paljon nuoria. Olimme valinneet laulut sitä silmällä pitäen ja saimme loppulauluun spontaanisti nuoret mukaan ja erittäin hyvin toteutettuna. Ihan kuin olisimme harjoitelleet etukäteen yhteistyötä!

Kirkosta lähtiessä kummityttö sekä kaksi kaveria leirivarusteineen liftasivat mukaani ja heitin heidät koteihinsa. Isoskoulutus päättyi ja tunnelma oli haikea, kun koko talven olivat kokoontuneet samalla porukalla. Nyt väki hajoaa, kuka minnekin.

Myöhemmin kuuntelin jo toistamiseen Horisontista kirkon tahmeasta rakenneuudistuksesta. Kirkolliskokousedustajat Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen ja Sami Ojala sanoivat suoria sanoja kirkon hallinnon vallanneesta byrokratiasta. Ala-Kapee-Hakulinen, jolla on hallintokokemusta kunnan ja valtiovallan puolelta, olisi antanut kirkon hallinnolle arvosanan 4, sillä niin jäykkää se on. Hänen mielestään hallinto ei tarvitse pahimmillaan edes asiakkaita ja silti se pyörii täydellä teholla.Ojala oli muistaakseni Nurmijärven seurakunnan hallintopäällikkö ja olisi ollut ensimmäiseksi lakkauttamassa omaa virkaansa! Kirkon jäsenmäärä on vähentynyt tuntuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta hallintohenkilöstö ei. Olikohan jopa lisääntynyt? Ei kovinkaan mairittelevia arvioita, mutta jospa vähitellen saataisiin muutosta aikaiseksi. Ovathan molemmat haastatellut kirkolliskokouksessa päättämässä asioista.

Lähes koko päivä radion kuuntelua ja messua lukuunottamatta on kulunut ulkona. Aurinkoa, lämpöä, kuikkien huutelua, hyvää ruokaa... Toisaalta myös työhön liittyviä kokeiden korjauksia ja arviointeja. Onneksi nekin sai tehtyä verannalla linnun laulussa. Ihana, voimia antava viikonloppu!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kesä!

                 

Aamusta lähtien aurinkoa ja lämpöä, siis kesää!

En malttanut nukkua kovinkaan pitkään, vaikka unta olisi kyllä tarvittu kiireisen viikon jälkeen. Humpsin tapani mukaan yöpuvussa pitkin pihoja, katselin kasveja ja kuuntelin lintuja. Kolme käkeä kukkui yhtaikaa! 

Joku oli lähtenyt veneilemään ja putputteli aivan rantaa pitkin perätuupparilla. Laitoin verannoille pehmusteet ja kävin postiretkellä. Sitten vain nautiskelin yhä lämpenevästä kesäsäästä. Luonnossa oli niin paljon ihmeteltävää. Mustikkakin alkoi kukintansa tänään. Nukuin ihanat päiväunet ulkona, jotka kyllä keskeytti useampikin puhelu. Ei haitannut! ;=)

Illalla imuroin auton, pesin ja kuurasin kuramatot puhtaiksi taas kerran. 11 joutsenta tarkkaili rannassa puuhiani. Lopuksi kävin uimassa. Vesi tuntui aika kylmältä, 9-10 asteista. Eipä siellä kauaa tarjennut pulikoida.

Tuuli tyyntyy yöksi. Pitää vielä käydä istuskelemassa rannassa ja kuunnella härkälinnun kantavaa mylvimistä. Mustarastaskin huiluilee mökin takana. Niin kaunista, niin kesäistä...

perjantai 16. toukokuuta 2014

Perjantai-illan ihanuus

                                   

Monien, kivojen ja vähemmän kivojen hoidettavien asioiden jälkeen illalla mökillä, lähes tyyni järvi, kurkien äänet vastarannalla, kahden käen kilpakukunta, ilta-auringon kajo, rauha ja hiljaisuus, vain luonnon äänet... "Mie romahan tähän ihanuuteen!" sanoisi joku.

Äsken juuri puhuttiin, kuinka hienoa aikaa kevät on. Joka päivä tapahtuu luonnossa niin paljon. On helppoa elää päivä kerrallaan, juuri tässä ja nyt, ei tarvitse odottaa mitään, vaan nauttia tästä käsillä olevasta hetkestä.

Mielettömän hieno tunne kiireisen työviikon jälkeen, edestakaisen ajamisen sijaan, tietää saavansa olla viikonlopun rauhassa täällä rannalla, varsinkin kun kesäinen sää on tulossa. No, sunnuntaina pitää piipahtaa kuoron kanssa laulamassa, mutta muuten ei ole velvoitteita. Mitä nyt työhön liittyviä arvosteluja kuten aina tähän aikaan vuodesta, mutta niitäkin voi tehdä ulkona auringossa näillä nykyvempaimilla.

Kirjosieppokoiraalla on ikkunan takana suurta parisuhdedraamaa: Kilpailija tuppaa samalle reviirille ja eilinen kuvioissa ollut naaras on häipynyt. Mitähän huomenna? 

torstai 15. toukokuuta 2014

Pikkumies

              
Päivällä oppilaat naulasivat ulkona koulun rappusilla puutyötään. Taisi olla varsin motivoiva työ, vaikka tilat sen tekemiseen ovat puutteelliset. Meillä ei ole puutyöluokaa, joten hiomiset ja naulaamiset tehdään ulkona rappusilla kauniilla ilmalla. Hauskaa oli!

Sisareni oli jättänyt päivän aikana soittopyynnön. Hän pyysi minua hakemaan hoidosta nuorimmaistaan ylitöiden vuoksi. Mielellänihän minä pojan noudin. Samppa oli iloinen, kun ajettiin kotiin autolla. Yleensä olemme kävelleet meille.

Nyt oli kiire omaan kotiin, sillä viideltä alkoi jalkapallotreenit. Siis kaksi ja puolivuotiaalla! Isot siskot veivät hänet läheiselle pallokentälle ja siellä hän innoissaan oli juossut pallon perässä muiden pienten kanssa. Oli ollut niin hauskaa! Täytyykin mennä joku kerta kentän reunalle seuraamaan.

Minun aikani kului silmälaseja valitessa. Nyt on pöydällä viidet sangat mietinnässä ja myös muutamat aurinkolaseja varten.  Olenkin ollut talven ja kevään helisemässä vanhojen silmälasien kanssa, kun ikänäkö on taas tuonut haasteita. 

Päätös on tehty muutaman makutuomarin avustuksella. Ihanaa saada uudet lasit!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Paras vuodenaika

                                    

Oppilaiden kanssa keskustelimme parhaasta vuodenajasta. Lasten mielestä mukavimmat olivat talvi ja kesä. Varsinkin talvi tuntui olevan monen mieleen, kun voi leikkiä lumileikkejä, hiihtää ja luistella.

Olen monesti kertonut, että talvi ei todellakaan ole mielivuodenaikani. Tämä talvi oli lyhykäisyydessään minun mieleeni, vaikka taidan jäädä armottomaan vähemmistöön. En pidä kuukausitolkulla lumivuorista ympärilläni.

Mikä on sitten se minun paras vuodenaikani? Kaikissa on hyvät puolensa, mutta kevät, jolloin tapahtuu niin paljon dramaattisia muutoksia luonnossa, on varmaan minulle se ihanin. Kuolleen maan herääminen eloon, heleä vihreys, muuttolintujen saapuminen, auringon valon lisääntyminen... Niin paljon hienoja asioita! Toki kesä tulee heti toisena, mutta se on enemmän pysähtyneisyyden aikaa: Kaikki on jo valmiina.

On todella hienoa asua maassa, jossa on neljä vuodenaikaa. Minunkaan kevätintoni ei olisi niin pakahduttavaa, jos ei takana olisi pimeää talvea.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Järkeä?

                                 

En tiedä, onko järkeä vai ei, mutta joka ilta olen vapusta lähtien ajellut mökille yöksi, vaikka arkena kaupungissa on kokouksien tai muiden hoidettavien asioiden takia mennyt myöhäänkin. Helpompi olisi ollut kellahtaa kaupunkisänkyyn nukkumaan, kun aamulla työt kutsuvat taas kiven heiton päässä kodista. Mutta ei! Luonnon helmaan on päästävä...

Tänään tulin mökille vasta vähän ennen yhdeksää. Harmaa, sateinen sää ja yhtäkkiä taivaanrannassa punainen auringonlasku ja joutsenten ohilento aivan rannan tuntumassa. Niin kaunista! Näitä hetkiä varten kannattaa töiden jälkeen tänne ajella, vaikka ei todellisuudessa illalla ehdi juuri muuta kuin valmistella itseään yöpuulle.

Elämässä ei ole aina järkeä eikä tarvitsekaan olla! Ainakin keväällä järjetön elämä on ihanaa!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Hoppu päivä

Työpäivä, palaveri, johtoryhmä, kokous... Lisäksi ennen töihin menoa äidin laittaminen valmiiksi kuntouttavaa päivätoimintaa varten, johon hän ei kuitenkaan lähtenyt, kun muistihoitaja pöllähti vierailulle. Ihan hyvä, ettei ihan hukkaan mennyt kotiin jäänti.

Päivän aikana ajoin kolme kertaa pääkoulullemme ja tuntuikin, että osa päivästä on kulunut samoissa liikennevaloissa seisomiseen.  Jossain vaiheessa kävin vielä äidille kaupassakin hakemassa ruokatavaroita. Hyvä, kun ehdin jotain murua haukata lennossa ennen kokouksen alkua.

Mökille ehdin vähän ennen seitsemää. Oli rauhoittavaa kiireisen päivän päätteeksi laskea lippu salosta, kuunnella käen kukuntaa, katsella joutsenia ja tyyntä järven pintaa. Onneksi olen täällä luonnon helmassa, vaikka vain ilta- ja aamuhetket töiden lomassa. Voimaannuttavaa!

                                 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äideille kukkia

                               

                                                              Noudan tästä äidilleni
                                                              orvokin tai kaksi.
                                                              Annan kaunokukkaseni
                                                              äidin armahaksi.
                                                                                     (Siiri Lameri)