Raivari

Olen hoitanut Samuelia koko päivän. Aamulla lähdettiin äidin kanssa mökiltä ja vein hänet samalla kotiinsa. Sitten jatkoin sisareni luo. Muut lähtivät Tampereelle ison siskon lääkärireissulle, mutta Samu jäi kotiin toisen siskonsa kanssa. Harmillista, sillä Emmalla oli tänään synttärit ja perhe oli levällään eri puolilla, mutta ei voinut mitään.

Yritinkin järjestää 12-vuotiaalle synttärisankarille jotain ekstraa: Hän sai valita, mitä syödään lounaaksi ja herkkuja varasin muutenkin päivän lomaan. Illalla perheen kotiuduttua synttäreitä sitten juhlittiin kunnolla.

Puolilta päivin ryhdyin tekemään ruokaa ja ihmettelin, miksi ei vesi hellalla kiehu. Huomattiin sitten, että sähköt olivat poikki. Kävin naapurista kysymässä, oliko heilläkin ja olihan siellä. Ruoanlaitto keskeytyi ja ryhdyin kuumeisesti miettimään, mitä Samuelille ruoaksi. Meistä isommista ei niin ollut väliä, kun päätimme odottaa sähköjen paluuta. Piti turvautua Samun kanssa valmispurkkiin ja sekin nautittiin kylmänä. Onneksi valmisruokaa on kotona aina muutamia varalta.

Kaikessa tässä hössäämisessä meni sen verran aikaa, että Samuel menetti hermonsa. Oli jo muutenkin kypsä päiväunille ja kun ruoka vielä myöhästyi sähkökatkon vuoksi, niin raivari oli valmis. Poika huusi, potki, kiemurteli ja kiljui kaksivuotiaan raivolla niin, että heikompaa olisi hirvittänyt! Enpä ole häntä sellaisena koskaan nähnyt. Isosisko otti kyllä asian varsin rauhallisesti ja totesi vain: "Tuollainen se aina joskus on!" Saatiin laittaa kehiin kaikki näyttelijäntaidot ja iPadin Hirveät Henrit, jotta saatiin poika rauhoittumaan ja syömään ruokansa. Sitten kiireesti pikkumies päiväunille.

Sähköt palautuivat vasta myöhemmin iltapäivällä. Saimme vihdoin toivomusruoan tarjolle ja kyllä vatsa siihen aikaan jo kurni aikuisellakin. Pikkumies heräsi päiväunilta hyväntuulisena ja söi synttäreiden kunniaksi kokonaisen donitsin välipalaksi.

Päivän antia oli myös kahdet pisut pottaan, josta iloitsimme riemullisesti taputtamalla ja runsailla kehuilla. Samuel on nyt kesällä ymmärtänyt potan tarkoituksen ja tänään toisille hän meni ihan oma-aloitteisesti. Hieno juttu!

Illalla tulin mökille ja täällä on koleaa sekä tuulista. Ulkona on vain 14 astetta, mutta sisällä onneksi lämmintä ja mukavaa. ;=)

Kantarelleja

Tänään keräsin ensimmäiset kantarellit tänä kesänä. Niitä löytyi yllättävän paljon ja jätin jopa osan poimimatta. En edes ole hoksannut, että tähän aikaan niitä löytyisi jo näin runsaasti. Osa oli kuivahkoja, sillä meillä on ollut yli viikon poutajakso.

 Paistoin sienet sipulin kera ja tuoksui, ah, niin ihanalta! Toiset söivät, minä vain nuuhkin, sillä päätin viime syksynä lopettaa sienien syönnin. Aina tuli vatsa kipeäksi. Rakastan sieniä, mutta nyt pitää vain tyytyä nuuhkimaan ja maistelemaan teelusikan verran.

Kesäasukkaiden kirkkopyhä

Joka kesä olemme käyneet mökkiseurakunnan kesäasukkaiden kirkkopyhässä. Kirkko on taajaman ulkopuolella kauniissa niemessä järven rannalla. Tällä kertaa oli erityisen mielenkiintoista mennä paikalle, sillä joitain viikkoja sitten alueen yli pyyhkäisi ukkosmyrsky kaataen kirkoltakin lukuisia puita.

Maisema olikin muuttunut. Parkkipaikan kupeessa oli iso röykkiö rannalta kerättyjä puita, joista suurin osa näytti olevan todella läpilahoja. En yhtään ihmettele, että olivat myrskyssä rojahtaneet hautojen päälle. Onneksi oli hautausmaan ja rannan välissä tie ja ojanpenkkaa, joten puut eivät rikkoneet hautakiviä kaatuessaan, vaan jäivät nojaamaan korkeaa penkkaa vasten ja vain latvukset roikkuivat kivien päällä. Vaikka hautausmaa oli siistitty, ympärillä oli vieläkin paljon jälkiä muistuttamassa myräkästä.

Messussa oli paljon ihmisiä. Nautin erityisesti taitavan kanttorin alkusoittoimprovisaatioista ja komeasta loppusoitosta. Messun jälkeen tarjottiin vielä "hyvät" kirkkokahvit runsaine kahvileipineen sekä vietettiin runoilija Immi Hellenin muistohetki. Kaiken päätteeksi oli vielä konserttikin kirkossa, mutta me lähdimme kotiin, sillä iltapäiväksi oli tulossa vieraita.

Kirkonmäellä kahvitellessa tavattiin tuttuja. Tosin heidän kanssaan olisi juteltu ilman kahvikuppostakin. Tuo kahvittelu messun jälkeen on asia, joka jakaa seurakuntalaisia. Minä itse en ole kovin innostunut kahvihetkistä, sillä tänä niukkuuden aikana se sitoo aina vapaaehtoisväkeä, josta on muutenkin pula. Omassa seurakunnassamme on aika harvoin kirkkokahveja juuri tästä syystä, enkä niitä kaipaakaan. Mielestäni on tärkeä suunnata voimavaroja oikeisiin asioihin. Eri asia on, jos joku haluaa ottaa kahvituksen hoitaakseen kuten mökkiseurakunnassamme. Jo vuosia sama iäkkäämpi surakuntalainen on huolehtinut kahvituksista kesäsunnuntaisin. Suurkiitos siitä hänelle!

Oli mukava huomata, kuinka huolellisesti seurakunta oli valmistautunut juhlapyhään meitä kesäasukkaita varten. Lämmitti mieltä!

Aurinkopäivä Samun kanssa

Samuel tuli mökille. Paljon oli puuhaa: Kasteltiin kukkia ja ruohoja isolla kannulla...

...ja pienellä. Välillä piti kurkkia, onko vettä vielä jossain mutkassa jäljellä.

Leikittiin kaikilla ikivanhoilla leluilla, joilla jo Samun äitikin on leikkinyt.

Syötettiin ruohoa lampaille...

... ja pupuille.

Kuljettiin moneen kertaan rappusia ylös ja alas aiheuttaen kaikille aikuisille välillä sydämentykytyksiä. Ei pudottu kertaakaan!

Uimassakin Samuel kävi eikä ollut moksiskaan viileästä vedestä. Huudon kanssa piti lähteä pois laiturilta.

 Hauska päivä yhdessä pikkumiehen kanssa!

Ps. Vau, mikä päivämäärä: 13.7.13

Alamökin verannalla

Istuin torkkuhuopaan kääriytyneenä 

alamökin verannalla äsken pitkän tovin.

Laineet liplattelivat eikä ollut hyttysiä 

eikä muitakaan ötököitä riesana.

Vastarannalla mekasti härkälinnut,

muuten oli aika hiljaista.

Hämärä alkoi laskeutua ympärille.

Lempeä kesäilta...

Kesäteatteria

Tulimme juuri katsomasta paikallista kesäteatteria. Siellä esitettiin Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoitukseen perustuva takuuvarma naurattaja Tankki täyteen, jota on kesäisin esitetty ympäri Suomen jo vuosikymmeniä.

Lavastuksen eteen oli nähty kovasti vaivaa. Lavasteita rakensi alkukesästä kansainvälinen leiri, joka täällä piti majaansa. Huoltoasemamiljöö sisälsi niin vanhat autot, bensamittarit kuin pajatsotkin.

Esitys oli hauska ja viihdyttävä. Näyttelijät selvisivät osistaan hienosti. Paikallinen lehti kirjoitti arvostelussaan: "Näyttelijät saivat rooleistaan irti lähes kaiken, mihin käsikirjoitus ylipäätään antoi mahdollisuuden." Olen kyllä samaa mieltä. Varsinkin pääosien esittäjien työ oli nautittavaa katsottavaa.

Kesäteatteri sitouttaa näyttelijät puoleksi vuodeksi. Lisäksi tarvitaan mittava määrä muita henkilöitä, jotta esitys on yleensä mahdollista toteuttaa. Pienellä paikkakunnalla se on aina iso ponnistus. Onkin mukavaa, että näytelmä taitaa pyöriä täysille katsomoille. Tänäänkin lisätuoleja raahattiin paikalle.

Hauska oli myös huomata, että katsomossa oli suurin osa aivan vieraita kasvoja. Se kertoo siitä, että kesäteatteria tullaan katsomaan kauempaakin. Kun nähdään suuri vaiva, on hienoa, että sitä yleisökin arvostaa tulemalla paikalle.

Kerosiinia laineilla!

Maanantaina oli lepäilypäivä. Annan rippijuhlien valmistelu ja juhliminen oli sen verran voimille käyvää, että päätin ottaa seuraavan päivän vain oleillen. Ilma oli aurinkoinen, joten vietimme ulkona suurimman osan päivästä ja vain nautimme. Muuta hyödyllistä ei varmasti edes tehty kuin ruoan laitto ja sekin oli pelkkää jäljelle jääneiden juhlaruokien lämmittelyä.

Tiistaina aamulla kävin laiturilla rannassa. Ilma oli tyyni ja ihmeekseni huomasin laiturista viitisen metriä järvelle päin vaahtoa ja kummallista harmaanruskeaa kalvoa, jota riitti parin metrin levyisenä nauhana niin pitkälle kuin laiturilta näki. Säikähdin julmetusti, kun vielä huomasin kuolleen koskelon mönjän seassa. Olisiko aine öljyä?

Ryntäsin hakemaan Karia ja yhdessä tutkimme. Veden pinnalla oleva kalvo ei tuntunut öljyiseltä ja kesken tutkimusten alkoi tuulla. Nopeasti kalvo hajosi ja yhtäkkiä sitä ei ollut enää missään. Vain kuollut linturaukka jatkoi matkaansa laineilla mökin ohitse.

Myöhemmin iltapäivällä sain selville, että aine oli lentokoneiden käyttämää kerosiinia. Se on bensan ja dieselin välimaastosta, lähempänä kuulemma bensiiniä, kertoi tuttu kemisti. Aine haihtuu hyvin nopeasti vedessä. Ilmeisesti kerosiini oli joutunut veteen jonkun hävittäjän jälkipoltosta, jolloin ainetta menee moottorin "ohi" ja putoaa sitten minne tahansa, tällä kertaa veteen.

Olin kiukkuinen! Koskelo varmaan kuoli aineeseen tai sitten se oli vain sattumaa. Uskon kuitenkin kerosiinin vaikutukseen enemmän. Onneksi aine ei kuitenkaan ollut öljyä! Olisi hirveää, jos puhdas mökkiranta saastuisi.

Mökkimme on paikkakunnalla, jossa on paljon lentotoimintaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minä näen kerosiinia vedessä. Onneksi hävittäjälennot oleellisesti vähenevät tänä kesänä. En kaipaa moisia säikäytyksiä, saastetta enkä kyllä lentomeluakaan.

Kummitytön rippijuhlat

Eilen juhlittiin.

Aamulla olimme kirkossa kummitytön konfirmaatiossa. Konfirmaatiomessu oli kaunis ja hyvin suunniteltu. Kirkko pullisteli väkeä, joten kaikki ylimääräiset oli jätetty pois ja keskityttiin olennaiseen. Papin saarnakin oli lyhyt ja ytimekäs. Silti aikaa kului, kuten aina konfirmaatiomessussa. Lähdin välillä kaksivuotiaan kanssa pihamaalle, kun rusinat oli syöty, juomapullosta 50 kertaa hörpätty, repun kirjat luettu, leikkiautolla ajettu ja yleensä kaikki hiljennyskeinot käytetty.

Koska olin osaltani vastuussa kotona tarjoilun sujuvuudesta, en ehkä kirkossa pystynyt nauttimaan messusta ihan niin täysipainoisesti kuin viimeeksi kummipojan messussa. Vähän kiersi mielessä tulevat tehtävät.

Kummitytön kotona oli vieraita syömässä kolmisenkymmentä ja saman verran tuli vielä iltapäivällä kahville. Saimme ruokailun sujumaan tosi hyvin, samoin kahvituksen. Kyllä niitä asioita mietittiinkin tarkasti etukäteen.

Kotijuhlissa säällä on tosi suuri merkitys. Ilma oli onneksi mitä ihanin, aurinkoinen, joten vieraat hajaantuivat myös pihamaalle, terassille ja sisäpihalle. Pienet hyppivät välillä trampoliinilla ja leikkivät sisarusten huoneissa.

Kummityttöni oli niin kaunis valkoisessa mekossaan. Hän sai ihanan juhlan niin kirkossa kuin kotonakin. Muistoja riittää pitkään...

Loppusuoralla

Rippijuhlien valmistelussa ollaan loppusuoralla.

Tänään vietin pihapäivää. Saksin  pensaiden juuria, otin kuivia oksia pois ja leikkasin saksilla sellaisia paikkoja, joita ei saa ruohonleikkurilla siistiksi. Lankomies ajoi nurmikon ja huomenna vielä vähän jatkan pihan kanssa. Pioninkukat on leikattava pois. Harmi, että ne ehtivät kuihtua ennen juhlia. Malva (luuulisin) kukkii kauniisti ja onneksi nonet muutkin monivuotiset perennat kesäkukkien lisäksi.

Illalla tekaisin täällä mökillä kaksi kuivaa kakkua. Toinen onnistui loistavasti ja toinenkin ihan hyvin, mutta jostain syystä ei ollut niin kaunis kuin sisarensa. Luultavasti yksi riittää, mutta hyvä, että toinen on varalla.

Illalla sain myös mökille uudet lepotuolit. Ne ovat ihan mukavat raheineen. Vanhat menivät saunakamariin ja sen korituolit pääsivät saunan verannalle. Ja verannan entiset ulkotuolit pääsevät kaupungin parvekkeelle ja parvekkeen vanhat erämaamökille. Piiri pieni pyörii!

Taas oli ihana auringonlasku. Vaikka kakku oli uunissa, piti käydä kuvaamassa laiturilla!

Orjan elämää

Kaksi päivää olen ollut rehkimässä sisareni luona. Valmistellaan kummityttöni konfirmaatiojuhlaa ja päätettiin tehdä oikein kunnon suursiivous ennen sitä. Lapsiperheen huusholli kun on enemmän ja vähemmän siivouksen tarpeessa jatkuvasti.

Yksi suuri työmaa on Samuel, 1v 9 kk, jonka perässäjuoksemisessa menee yhden aika. Isompi sisar on hienosti hoitanut tätä hommaa, jotta me aikuiset saamme tehdä omia puuhailuja.

Aamulla olen lähtenyt yhdeksän maissa ja illalla palannut takaisin. Kiva, kun voi auttaa kiireistä perhettä, varsinkin kun sisareni kesäloma tänä vuonna hoitovapaalta palattuaan on hyvin lyhyt. Olemme puurtaneetkin ihan kiitettävästi. Illalla on ollut kieltämättä väsynyt ja vähän uuvahtanut olo, mutta kummasti levollinen yöuni on nollannut tilanteen. Eilen saunoin ja äsken katselin rannassa kaunista auringonlaskua.

Huomenna isken kynteni pihan ja sisäpihan kimppuun. Työmaa siis jatkuu...