Kevään ensimmäinen kuukausi on alkanut. Pimeydestä on päästy eroon ja mielen valtaa keväiset asiat, vaikka ulkona talviselta näyttääkin ja luultavasti vielä monta viikkoa. Silti huomaan, että pienet siiventyngät alkavat puskea selästä esiin ja lisääntynyt valon määrä virkistää huimasti.
Mieleltäni en ole minkään sortin viljelijä, mutta kevätpuuskassani intouduin ostamaan tillin ja krassin siemeniä. Ihan ajattelin kukkia jopa esikasvattaa, ennen kuin laitain ne mökillä maahan. Saa nähdä, jatkanko suunnitelmaani, vai jäävätkö siemenet pussiin odottamaan seuraavaa höpsähdystä.
Lapsena vannoin äidin pitkää porkkanapenkkiä kitkiessäni, että ikinä en kasvata mitään siemenistä saatika perusta kasvimaata. Aika hyvin lupaus on pitänyt. Kesäkukkia piharuukkuihin ja vähän basilikaa, tilliä ja persiljaa laatikkoon. Siinä minun ihana puutarhani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti