Tänään kuuntelin radiosta Yleltä Kulttuuriykköstä. Perjantaistudiossa olivat keskustelemassa Leena Virtanen, Jari Sedergren, Tiina Raevaara ja Outi Hupaniittu. Ohjelman juontajana oli Pia-Maria Lehtola.
Kiira Korven esikoisrunokirja Hyppää vaan! oli aiheena ja erityisesti kirjan saama lyttäävä Helsingin Sanomien kritiikki, jonka oli kirjoittanut Arttu Seppänen. Ohjelmassa mietittiin Seppäsen Otavaan kohdistamaa arvostelua, kun kriitikon mielestä kirjaa ei olisi saanut julkaista laisinkaan eikä ainakaan runokirjana. Keskustelijat toivat myös esiin, että kritisoida pitää ja saakin, kun on kustannusyhtiön julkaisemasta kirjasta kyse. Toisaalta mietittiin, että Korpi on julkisuuden henkilö ja julkisuus myy, niin Otavassa kuin Hesarissakin, joten turha vähätellä kirjan arvoa.
Viikolla on aiheesta kuulunut monenlaisia kannanottoja. Aamulehden kriitikko oli tyrmistynyt kirjan saamasta murska-arviosta. Otava on esittänyt oman näkemyksensä. Monet julkisuuden henkilöt ovat ilmaisseet halunsa ostaa kirja, esim. Maaret Kallio, Maria Veitola ja Alexander Stubb. Jari Sedergrenkin oli ohjelmassa sitä mieltä, että Korven kannattaa vaan kirjoittaa lisää kirjoja.
Jos kirja olisi tehty omakustanteena tai tekijä olisi ollut tuiki tuntematon, kukaan ei olisi puhunut mitään. Julkisuuden henkilöitä seurataan tarkasti, joten en ihmettele pöhinää kirjan ympärillä.
Ottamatta kantaa Kiira Korven teokseen, minua huvittaa nykyajan runot. Nykyään runoksi kelpaa teksti, joka on vain rivitetty runon muotoon ja oikeinkirjoitus saa olla vapaata. Tätä tyyliä Korpikin viljelee. Siis:
Nykyään
runoksi kelpaa
kaikki,
joka on vain
rivitetty
runon muotoon
Enpä tiedä tästä tavasta kirjoittaa runoja. Ei kosketa minua. Jos näin määritellään, niin mikä tahansa kirjoitus kelpaa runoksi. Toisaalta sama on kuvataiteessa. Puupölkky, jossa on naula ja jipii: Alpo Jaakola teki veistoksen! (Jos nyt oikein muistan teoksen tekijän...)
Onneksi on vielä nykyrunoilijoita, joilla on idea, omintakeinen runon muotokieli ja kieliasukin tarkasti harkittu, on se sitten millaista tahansa. Niitä luen mielelläni - puhumattakaan vanhoista runoilijoista, joihin tuo kuvakin vihjaa.
2 kommenttia:
En ole oikein runotyyppi eli en ota kovasti kantaa. Mutta miksi oikeastaan pitää jotain luokitella nimikkeellä "runo", voihan se olla toisen vähän eri muotoon laitettu kokemuskertomus. Meikäläisellä ei ole mitään tietoa Kiira Korven kirjoittamasta runoteoksesta (eli en ole lukenut). Nää on siis vain mun ajatuksia...
Niinpä! Yksityishenkilöllä voi olla ihan oma käsityksensä käytetyistä termeistä. Nämä kriitikot ja alan ekspertit ovat sitten kai asia erikseen.
Lähetä kommentti