Jyväskylän yliopisto viettää 160-vuotisjuhliaan. Minunkin opintoni veivät sinne vuonna 1980, ja pois astelin ylpeänä maisterin paperit kädessäni kasvatustieteiden tiedekunnasta vuonna 1984. Myöhemmin on ollut mukavaa kuulua yliopiston alumneihin ja seurata opinahjon vaiheita sekä tutkimuksia, lukea mielenkiintoisten ihmisten elämästä ja osallistua monenlaisiin tilaisuuksiin, välillä paikan päällä, välillä etäyhteyksin.
Keskiviikkoiltana skippasin kuoron harjoitukset ja osallistuin yliopiston vuosijuhlaan. Siellä jatettiin huomionosoituksia, kuunneltiin juhlapuhe ja sitten oli oman Seminaarinmäellä syntyneen mieskuoron vuoro. Semmarit vetivät viihdyttävän tunnin setin.
Olin Tampere-talossa joulukuussa Semmareiden konsertissa, joten lähes kaikki laulut olin kuullut jo aiemmin. Oli vanhaa tuttua ja uutta. Show tietenkin kuorolle ominainen. Kiva juhla kaiken kaikkiaan!
Jyväskylän yliopistosta on monenlaisia muistoja: Milloin juostiin nälkäisenä luennolta toiselle iltamyöhään kassista pilkistäen luistimet, nokkahuilu ja keskeneräinen virkkaustyö. Pois lähtiessä piti vielä kiirehtiä ilmoitustaulun kautta, jos vaikka tenttitulokseni olisi siellä kaikkien ihailtavana. Ei ollut minkäänlaista tietosuojaa siihen aikaan. Kiire leimasi opintoja, teimmehän kaiken neljässä vuodessa valmiiksi. Tai eivät kaikki, mutta minä sain kuin sainkin suositusajassa opinnot loppuun, vaikka hieman kesäkuun puolelle venyikin. En ihmettele yhtään, että jo seuraavana vuonna opinnot oli jaettu viidelle vuodelle. Aivan liian pitkiä päiviä oli minun aikanani, kun aloitettiin päivä vartin yli 8 ja viimeinen luento oli illalla klo 18-20.
On myös mukavia muistoja: Pitkät keskustelut kahvilassa opiskelijakavereiden kanssa, ensimmäinen pizza oikeassa pizzaravintolassa, soluasunnon tuntematon kämppis, josta tuli ystävä, jonka kanssa vieläkin vaihdetaan joulutervehdyksiä, hyvä kirjatenttitulos ilman, että olisin edes kantta kirjasta nähnyt, innokas osallistuminen kuorotoimintaan... Ehkä parhaimpana opiskelun lomassa syntyneet ystävyydet.
Voi niitä aikoja! Nyt eläkkeen ensimmäistä vuotta viettäessä on käteeni osunut vielä opiskeluaikaisia luentoja. Ehkä nyt on aika niistä jo luopua.
Onnittelut, Jyväskylän hieno yliopisto!
3 kommenttia:
Ja mä muistan, että kävin sua helssaamassa, kun opiskelit Jyväskylässä. Kiesus, siitä on siis aikaa ainakin....40 vuotta! KÄÄK!
Hyvä kun heitit pois noita vanhoja juttuja. Minullakin on vielä ollut yliopistoaikuisia 1960-luvulta, jotka pitäisi heittää pois.
Tita: Joo, mihin tämä aika kuluu? Ja mitä vauhtia!
Pappilanmummo: Vielä riittää minullakin siivottavaa, ei loppua näy!
Lähetä kommentti