Minulla on adventtikalenteri joka joulunalus - ollut aina. Aihe vaihtelee. Kalenterin pitää olla vain kuvasellainen, muita en huoli, Mieluiten ottaisin kalenterin, joka alkaa adventista, mutta niitä ei taida enää kovin montaa olla, paitsi partiolaisten kalenteri. Sen vein tänä vuonna kouluun. Joulukalentereihin on tyytyminen, joissa avataan luukku joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien.
Nyt minulla on Raija Nokkalan piirtämä. Kissa-aihe sopii hyvin, sillä olihan minulla 25 vuotta aina jaloissa pyörimässä joku naukuja. Kissaelämä oli hauskaa, mutta enää ei meidän taloudessa karvaturreja pyöri, vaikka kovin paljon eläimistä pidänkin. Viimeisen kissan kuoltua huomasi, kuinka helppoa elämä on ilman eläimiä. Varsinkin, kun aina on asuttu useampaa kotia niin maalla kuin kaupungissakin, mikä eläinten kanssa on hankalaa.
Elämäni ensimmäisen adventtikalenterin luukkuja 60 vuotta sitten en osannut itse avata. Olin alta vuoden ikäinen. Äiti säästi kalenterin, jossa joulupukki ja muori kiikuttavat kehdossa pientä tonttuaan. Jotenkin hellyyttävä kuva, kun ajattelee äitiä ja isääni esikoisvauvansa kanssa viettämässä ensimmäistä joulua. Tämä vanha kalenteri on minulla säästössä jossakin - muistaisinpa vain, missä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti