Jouluun kuuluu ehdottomasti käynti hautausmailla. Tänä jouluna lähdin 16 asteen pakkasessa viemään kynttilöitä jo nyt, sillä aattona se ei ole mahdollista. Ajelin iltapäivällä sinisen hetken tunnelmissa ja mielen täytti kiitollisuus kauniista luonnosta. Sääkin oli mitä sopivin, kun pakkanen paukkui ja lumi oli kuorruttanut silmien eteen oikein vanhanajan joulutunnelman.
Kävin viemässä parinkymmenen kilometrin päähän isovanhempien haudalle kynttilät. Syrjäisessä niemessä oli aivan hiljaista. Vain pakkanen paukahteli ja lumi narskui askeleiden alla. Kirkon pihassa oli sankarihaudat valaistu kauniisti kynttilöin ja ulkokuusikin oli saanut valonsa.
Pois tullessa ajelin vanhempieni haudalla sekä vein kynttilät myös kahden entisen naapurini haudalle. Toinen heistä oli lähes varamummo minulle. Niin monet lämpimäiset sain vuosien varrella ja ihanat keskustelut, vaikka meillä ikäeroa oli lähes 40 vuotta.
Runoilija Immi Hellenin joululauluja hyräilin pois ajaessani - samaa kirkkotietä, mitä hän aikoinaan kulki. Sormia ja varpaita hiukan palelsi, mutta lämmin glögimuki kotona sulatti kylmyyden.
Vuoden pimein päivä osui tälle retkelleni. Valoa kohti vähitellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti