Kylläpä aika on kulunut nopeasti! Työn touhussa ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia.
Korona aiheuttaa erilaisia, poikkeavia järjestelyjä koulumaailmassa. Minuuttimääräisesti pitkä tovi jokaisesta koulutunnista sujuu käsienpesussa, varsinkin pikkuoppilaiden kanssa. Lisäksi vältetään muiden oppilasryhmien tapaamisia, joten aikuiset kurkkivat kaula pitkällä, milloin on meidän luokan vuoro liikkua paikasta toiseen. Minun luokallani on oma ulko-ovi, joka helpottaa tilannetta kovasti.
Välituntialueet ovat jokaiselle ryhmälle omat ja niillä pysymistä valvotaan herkeämättä. Vanhempienilta järjestettiin pihalla, kun koulurakennukseen ei saa tulla - eikä edes pihamaalle lasten ollessa paikalla. Kutsussa pyydettiin ottamaan jakkara tai retkituoli mukaan, ja niin me sitten turvavälejä pitäen nautimme pihassa ilta-auringosta, tutustuimme ja juttelimme luokan tärkeistä asioista. Onneksi ei satanut!
Minulla alkoi toiseksi viimeinen työvuosi ja ilmeisesti urani viimeinen ekaluokkalaisten kanssa. Elän toivossa, että saan viedä saman luokan vielä kakkosellekin. Aina välillä tulee hassu tunne, että teen jotain asiaa viimeisen kerran työurallani. No, kuuluu asiaan, kun opettajavuodet alkavat uhkaavasti huveta. Kieltämättä, ihan hauska tunne!
Toivomme hartaasti, ettei koulussamme tulisi altistumisia. Etätyö ekaluokkalaisten kanssa heti syksyllä tulisi olemaan iso haaste, joten lähiopetuksen jatkuminen olisi tietenkin se paras vaihtoehto. Huolellisuutta tarvitaan jokaiselta. Nyt ei auta väsyä eikä heittäytyä huolettomaksi.
Näissä raameissa astellaan virkeinä aamulla koulun pihalle, iloitaan oppimisesta ja jatketaan koulutyötä niin normaalisti, kuin koronasääntöjä noudattaen pystytään. Epänormaalista on tullut uusi normaali!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti