Mustikkaa on luonnossa ennätysmäisen runsaasti. En muista, että meidän mökkitontin rinne olisi näin sinisenä koskaan loistanut.Eipä enää mustikan poiminta voi helpommaksi muuttua: Pari metriä rappusista varvikkoon ja ei kun poimimaan! Minun hermoni ei kestä käsin nyppimistä, joten poimin aina noukkurilla, jota poimuriksikin kutsutaan. Tunti rinteessä ja meillä oli aimo saalis. Osa laitettiin pakkaseen, osa syötiin sellaisenaan ja lopusta tehtiin piirakkaa.
Hyvää tuli! Tein Mehevän mustikkapiirakan ohjeella, johon päälle tuli vaniljarahkaa ja kermaviiliä. En ole tätä ohjetta aiemmin kokeillut, mutta hyvin onnistui ja pellillinen herkkua on maistunut viikonlopun ilona - vaniljakastikkeella ja ilman.Ps. Uuteen kirjoituseditoriin on viime päivinä ilmeisesti tehty muutoksia. Viimeeksi kirjoittaessani se toimi moitteettomasti, nyt lykkää koko ajan sinistä väriä ja alleviivausta raakaversioon. Onneksi ei julkaisussa enää näy, mutta asemointi on merkillinen. Toivottavasti korjaantuu itsestään. En viitsisi lähteä valittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti