torstai 16. heinäkuuta 2020

Varovaisesti maailmalla


Kesäretkelle lähdettiin vihdoin varovaisin mutta iloisin mielin. Käsidesiä oli autossa ja laukussa koko ajan saatavilla, ja hienoa oli huomata, miten vastuullisesti joka paikassa oli korona-aikana varauduttu hyvän hygienian ylläpitämiseen. 

Olimme Valamossa kolme päivää. Ihanaa aikaa: Sielu lepäsi ainutlaatuisessa tunnelmassa, hyvän ruoan ja juoman sekä kauniin luonnon äärellä. Säät olivat epävakaiset, mutta kertaakaan ei kastuttu. Taas tuli vahvasti tunne, että tänne pitää joka vuosi suunnata. Samanlaista, erikoista levon tunnetta en koe missään muualla.


Hotellissa olimme pienimmällä käytävällä alakerrassa ja siellä ei ollut majoittautuneena ketään muita kuin me. Trapesan lounaalla piti servietin kanssa ottaa ottimilla kaikki ruoat, ja jos joku unohti, niin itse olimme tarkkaakin tarkempia. Toimintaohjelappuja asiasta oli joka puolella. 

Ihanaa höyryuunissa valmistettua lohta söimme ensimmäisenä päivänä,  ja täytyy sanoa, että se oli ehkä parasta koskaan syömääni. Minähän en ole lohen ystävä laisinkaan, vaikka muuten kalaa rakastankin, mutta tällaista lohta voisin syödä vaikka joka päivä!


Yhtenä iltana olimme valamolaisessa teepöydässä nautiskelemassa teetä vadelmahillon kera. Tarjolla oli myös vanhaan tapaan kahdenlaista suolaista piirakkaa, smetanaa ja suolakurkkuja hunajalla sekä maustekakkua ja pikkuleipiä sekä hedelmiä. En yleensä juo mustaa teetä, mutta tämä Valamossa iän kaiken käytetty jaavalainen tee oli ihan huippuhyvää. Ehkä hunajalla ja hillolla oli oma osansa makunautintooni!


Joka kerta vierailemme myös metsähautausmaalla, joka on vaikuttava vaatimattomuudessaan. Kävelimme myös yhtenä päivänä Matkamiehen ristillä, jonka kauniissa järvimaisemassa oli ihana levähtää hetki. Sää oli tuulinen, joten minä jätin uimisen väliin. Sen sijaan jouduin miettimään, miten pelastan seuralaiseni aaltojen kynsistä, sillä mainingit olivat suuret ja ranta jyrkkä sekä kallioisen liukas. No, suunnitelmaa ei onneksi tarvinnut ottaa käyttöön!

Valamosta jatkoimme mesimarjakuohuviinipullo kainalossa Joensuuhun. Kummityttö oli ystävällisesti antanut poissaollessaan asuntonsa käyttöömme.

Ei kommentteja: