Kirjosiepot ovat saaneet poikasensa maailmalle. Oli kiva seurata pesintää pihapiirissä ja poikasten ruokkimista. Koiras istuskeli aina samalla oksalla vaahterassa meidän ilonamme, kun söimme aamupalaa tai lounasta ulkona..
Satuimme näkemään, kuinka poikaset kurkkivat pöntöstä ja sitten yhtäkkiä tulla tupsahtivat ulkomaailmaan. Hyvin sujui ensilento ja nopeasti poikasparvi hävisi kauemmaksi pihaan. Seuraavana päivänä ne olivat jo metsän suojassa.
Nyt pöntöt ovat hiljentyneet. Mustarastas poikastensa kanssa puhailee pihapiirissä etsien matoja. Aikamoisia kuopsuttajia! Mustikkakakkaa löytyy aamuisin poluilta ja eilen oli ulkotuolin pehmusteellekin eksynyt mustikkakakka, vaikka olin nostanut pehmusteet suojaan verannalle yön ajaksi. Ainoastaan pajulintu vielä ruokkii poikasiaan maapesässään, mutta nekin häipyvät kohta omille teilleen.
Loppukesän luonnon hiljaisuus on hämmästyttävää alkukesän huumaavaan liverrykseen ja sirkutukseen verrattuna. Poikaset oavt vähitellen omillaan ja maailmalla. Mitä sitä turhaan visertelisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti