Kummitytön sisar elää jännittäviä aikoja. Kuukauden päästä alkaa opinnot uudessa kaupungissa, ja kotoa muutetaan kauas pois ensimmäistä kertaa elämässä. Uusi asunto on jo katsottuna opiskelupaikkakunnalta, ja muuttokuormaa kasataan.
Minäkin olen osallistunut nuoren neidon kodin tavaroiden hankkimiseen. Ostin ison muovikassin tarpeellista kauhoista siivousrätteihin. Varastostani löytyi kaksi mattoa, uusia pyyhkeitä ja kulmahyllykkö, joten kaikkea ei tarvitse hankkia. Onneksi neitokainen on jo useamman vuoden saanut lahjaksi astioita ja liinavaatteita, joten jotain on jo valmiina. Isovanhemmatkin ovat osallistuneet, ja mummo kunnostutti keittiön pöydän ja tuolit, joista tuli sievät kuin mitkä ja aivan uuden näköiset.
Tiistaina pakkasin sanomalehtipaperiin Pentikin Vanilja-astiastoa. Olen sitä hänelle kerännyt vuosien varrella, ja ne ovat olleet täällä mökillä säilytyksessä. Toivottavasti ovat ehjinä pitkän ajomatkan jälkeen. Paljon pitää vielä hankkia, mutta kaikkeahan ei tarvitse olla kerralla. Kunhan pystyy elämään ensimmäiset kuukaudet, niin vähitellen voi hankkia loppuja tarpeellisia.
Tuskin muistan tuota ihanaa, ensikodin perustamisen aikaa ja ruusunpunaisia kehyksiä... Onnea elämään uudessa kodissa, ihana neitokainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti