Valamon luostarissa

Viikonlopun saimme nauttia Valamon luostarin vieraanvaraisuudesta ja rauhasta. Olen aiemmin vieraillut luostarissa vain ohimennen, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa aikaa olla pidempään. Kuten esitteessä todettiin: "Nykypäivän ihmiselle luostarin levollinen ilmapiiri ja ympäröivä puhdas luonto tarjoavat mahdollisuuden hiljentymiseen ja rauhoittumiseen kaukana kaikesta kiireestä." Ei tv:tä, radiota, taustamusiikkia... Paljon kiireetöntä aikaa, rauha ja pyhyys läsnä.

Mahtava kuusikuja saattelee tulijat pihapiiriin.

Luostarin tärkeä kohtaamispaikka kahvila-ravintola Trapesa tuli meillekin tutuksi useaan kertaan. Tämä veistos otti ruokailijat vastaan. Ruoka oli yksinkertaisen maukasta ja munkkikahvit kuuluivat iltapäivään. Maistelimme myös viinejä, joista jälkiruokaviini oli ehdottomasti parhain, jota ostimme myös mukaan ja kummitytölle tuliaisiksi.

Illalla tutustuimme Valamolaiseen teepöytään: Kuumaa teetä vadelmahillolla makeutettuna, kaali- ja lohipiirakkaa, sitruunakakkua, pikkuleipiä, hedelmiä. suolakurkkuja ja smetanaa. Vatsa tuli täyteen joka lajin maistelusta.

Lauantain päiväkävelyllä kävimme laivarannassa...

... sekä Valamon hautausmaalla. Kun luostari talvisodan alussa -40 lähti evakkoon, munkkeja oli noin 200. Seuraavina vuosikymmeninä veljestö harvalukuistui, ja hautausmaalla on lukuisia hautoja tältä ajalta.

Hautausmaan erikoisin oli Pentti Saarikosken hauta kynineen. Saarikoski vietti viimeisinä vuosinaan useita jaksoja luostarin hiljaisuudessa.

Joka puolella oli taidetta, myös hotellin huoneissa. Yllä maalaus Laatokan Valamosta.

Osallistuimme palveluksiin sekä pääkirkossa että pikkukirkossa. Luterilaiselle ortodoksijumalanpalvelus on elämys. Tuoksut, ikonit, runsas kirkkosalin koristelu sekä liturgian erilaisuus vievät ajatukset ehkä liikaakin pois itse asiasta. Nämä ulkoiset asiat varmasti arkipäiväistyisivät, jos useammin osallistuisi ortodoksiseen palvelukseen.

Nämä kuvat ovat pääkirkosta.

Janoiselle juomavettä oli tarjolla mielenkiintoisessa "astiassa", taisi olla samovaarille sukua.

Kastemalja oli ortodoksiseen tapaan kookas.

Kurjenmiekat kukkivat rannassa kauniisti.

Pihapiirissä astelivat kukko kanoineen, hevonen ja vahtikoira - taiteilijan kuvaamina.

Aivan varmasti palaan Valamoon. Valamon kansanopiston kurssitarjonnassa oli paljon mielenkiintoista tai sitten voi vain tulla nauttimaan rauhallisesta oleilusta. 

Täällä sielu lepäsi...