Konsertteja

Kuhmon konsertit alkoivat Lentiiran kirkosta. Sunnuntaina kuulimme samoja kappaleita kuin ensimmäisessä konsertissa 50 vuotta sitten. Hauska yksityiskohta on, että kovasti ihailemani lastenpsykiatri Jari Sinkkonen soitti silloin ensimmäisellä kerralla huilua Beethovenin Serenadissa, joka nytkin kuultiin. Tosin Sinkkosen tilalla huilistina oli Kaisa Kortelainen.

Kirkossa esitettiin tänään vanhaa musiikkia: Downlandia, Monteverdia, Purcellia, Bachia ja Haydnia. Tätä musiikkia rakastan, no, Bachia lukuunottamatta. En ole mikään JSB-fani, vaikka hänen musiikkinsa hienoa onkin. Kirkon lähellä kirjaston rannassa ei ollut yhtään uimaria, kun ohi porhalsimme. Toista oli viime kesän hellesäässä!

Uutena konserttipaikkana on Tuupalan koulun sali Kontion koulun tilalla. Hyvältä tuntui eilen Tsaikovskin musiikki tässä salissa soitettuna. Akustiikka on ainakin minusta ihan ok. Varmasti sali on osaksi suunniteltukin konsertteja silmällä pitäen.

Eilen oli viimeisenä konserttina Kuhmo-talossa Parhaat encoret: Debussya, Gershwinia, Mendelssohnia, Fauréta... Kuhmo-talon salissa on todella väljät jalkatilat rivien väleissä, joten pitkätkin konsertit ovat mukavia istua. Eikä tuoleissakaan ole moittimista.

Huristelemme täällä vuokraisännän ja -emännän polkupyörillä ympäri kylää. Tosi mukavaa, kun ei tarvitse käyttää autoa juuri ollenkaan. Polkupyöräily on kesäsäässä oikein hauskaa.

Tänään olimme aamulla Salakamarissa kuuntelemassa Izumi Tatenoa. Hän on jo iäkäs, mutta vasemman käden konsertit onnistuvat edelleen - kunnioitettavaa! Menimme Salakamarille ajoissa, mutta tänä kesänä väkeä on niin paljon, että jouduimme ulkopenkeille. Se ei haitannut, sillä puhe kuului sinne hyvin ja näimme myös haastateltavat. Huomenna pitää mennä paljon aiemmin, jos aikoo sisältä istumapaikan saada.

Ainut pysyvä riesa ovat mäkäräiset. Niitä täällä kyllä riittää! Tulee ikävä omalle mökille, sillä siellä ei itikoista ollut haittaa enää heinäkuussa laisinkaan. No, onneksi on myrkyt mukana.

Illalla lähden Kuhmo-talolle kuuntelemaan Osuma Esembleä, tamperelaisten lyömäsoittajien yhtyettä, joka on ainoa ammattimainen kokoonpano Suomessa. He soittavat Varèsen Ionisationin, joka on minulle ihan vieras tuttavuus.  Saa nähdä, mitä kuulen.