"Olen iloinen kuin pieni pupunen!" sanoi suvun pikkumies joitain vuosia sitten. Minä voisin lainata myös tätä sanontaa.
Maanantaina oli ensimmäinen päivä kahteen kuukauteen, kun ei tarvinnut ottaa polvikipuun särkylääkettä. Voi, miten tuntui hienolta! Jäytävä ja välillä terävästi kirvelevä luumustelmasta johtunut kipu alkoi hellittää viikonloppuna, ja töihin lähtiessä en enää ottanut lääkettä. Ihmeekseni huomasin pitkin päivää polven olevan ihan siedettävä. Kunnossa se ei vieläkään ole, mutta tönkkö kankeus ja pieni, ajoittainen jomotus on ihan tervetullutta kahden kuukauden kivun jälkeen.
Jokohan uskallan ajatella, että pahin kipuvaihe olisi vihdoin ohitse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti