maanantai 25. marraskuuta 2019

Semmarihuumaa


Eilen sunnuntaina oli Tampere-talo täynnä Semmarimusaa. Kuoro vietti 30-vuotisjuhlaansa tututulla tavalla: konsertti täynnä omia lauluja, lavakarismaa, jekkuja ja kujeita. Tietenkin yleisö tykkäs!

Olen kiertänyt Seminaarin mieslaulajien konserteissa parikymmentä vuotta. Alussa minäkin huumaannuin, välillä väsyin, mutta nyt oli taas oikein hyvä konsertti. Mikä parasta: Äänentoisto toimi, ja sanoistakin sai hyvin selvää. Näin ei aina ole ollut.


Myytävänä oli myös uusi levy Rakastan sua. Se tarttui mukaan. 

Ehkä eniten Semmareissa matkan varrella on väsyttänyt samalla kaavalla tehdyt kappaleet, joissa soolon alta kuuluu "dum-dum-rytmikone". Olisikin kiva välillä nauttia pelkästä stemmalaulusta ilman komppaamista. Toisaalta äänissä laulaminen ja hyvien stemmojen sovittaminen on paljon työläämpää kuin pelkkä rumpujen ja basson imitoiminen.  ;>)

Toisaalta pidän kovasti useista heidän kappaleistaan: nokkelat sanoitukset, hauskoja ideoita myös musiikillisesti, siististi laulettua, kaiken kaikkiaan erilaista kuorosaundia. 

Hyvän kokonaisuuden Semmarit olivat taas saaneet aikaiseksi. Iltapäivä oli viihdyttävä - hyvän mielen musaa - ja kotiin sai lähteä virkistyneenä hymy huulilla. 

Eipä sitä olisi muinoin uskonut, että Jyväskylän Seminaarinmäeltä lähtenyt poppoo kerää vuonna 2019 Suomen eturivin konserttisalit täpötäyteen yleisöä - taas kerran!

Ei kommentteja: