Valkoinen ensilumen maisema on saanut väistyä vesisateen ja lämpöasteiden tieltä. Nyt on harmaata ja loskaa joka paikassa.
Mielikin on ollut harmauden puolella kipupillereiden keskellä. Siihen hyvää lääkettä on ollut kuunnella äänikirjana telinevoimistelija Jari Mönkkösen tarina. Viimeinen voltti -kirjan on kirjoittanut urheilutoimittaja Mika Saukkonen ja kirja on kyllä lukemisen arvoinen. Itse teksti ja kertomistyyli on aika yksitoikkoinen, mutta sanoma sitäkin tärkeämpi: Elämä voi muuttua aivan yhtäkkiä.
Kilpavoimistelija ja palomies joutuu selviytymistaisteluun ja sopeutumaan neliraajahalvaantuneen elämään. Kirja on avoin tilitys kaikista niistä tilanteista ja tunnoista, joita uusi elämänkamppailu toi tullessaan koko perheelle. Todellisuus on tietysti ollut vieläkin karumpi. Kirjassa ääneen pääsevät Mönkkösen lisäksi hänen vaimonsa, valmentajansa, ystävänsä ja monet muut henkilöt, jotka kuntoutukseen tavalla tai toisella liittyvät.
Jotenkin todella vaikeaa oli kuulla niistä vastoinkäymisistä, joita Mönkkönen joutui kokemaan kuntoutumisensa aikana hoitohenkilökunnan ja kaupungin virkakoneiston ymmärtämättömyyden vuoksi. Ammattihenkilöstön välinpitämättömyys, leipääntyminen, kiire ja välinpitämättömyys oli karua luettavaa. Tuntui ihmeelliseltä, että päähenkilö kuitenkin sanoi saaneensä yleensä asiallista kohtelua. Minä en ehkä olisi pystynyt olemaan noin positiivinen.
Vammaisten ja vanhusten hoito sekä heidän asioihinsa liittyvä päätöksenteko pitää olla kaikella tavalla asianmukaista. Hienoa, että Jari Mönkkönen raskaan elämäntilanteensa keskellä on halunnut kertoa tarinansa ja samalla tuoda esille vammaisten asiaa. Toivottavasti päättäjät ja hoitotyön keskellä puurtavat lukevat tämän teoksen ja tekevät kaikkensa, jotta vammaisten kohtelu olisi aina ja joka paikassa mahdollisimman hyvää ja oikeudenmukaista.
Omat murheet tuntuvat todella pieniltä tämän tositarinan rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti