Tänään oli kostean lämmin mutta pilvipoutainen päivä. Lähdimme retkelle vanhempieni kotipaikkakunnalle, jossa he viettivät lapsuutensa. Isä oli syntyjään sieltä ja äiti tuli Karjalasta mummolaan evakkoon perheensä kanssa. Äiti ja isä tutustuivat toisiinsa kuitenkin vasta myöhemmin, kun molempien perheet sota-ajan jälkeen siirtyivät työn perässä uudelle paikkakunnalle.
Lapsesta asti kerran kesässä muistan auton nokan kääntyneen "ensi-isien" maille. Kävimme suvun haudoilla, sukuloimassa ja katsomassa molempien vanhempien lapsuuskoteja. Aikuisena olen jatkanut samaa tapaa. Vanhat sukulaiset ovat jo kuolleet, joten kyläilypaikkoja ei enää pahasti ole, mutta hautausmaalla on ihana käydä.
Tänään poikkesimme myös isän lapsuudenkodin maisemissa. Siellä oli kylänraitilla maitolaiturille tehty näitä niin suosittuja hahmoja ja tien toisella puolen juoksenteli vapaana kukko rouviensa kanssa. Harvemmin kanaparvea enää tapaa vapaana. Nämä olivat tosi kauniita yksilöitä, joten oli harmi, ettei ollut kunnon kameraa mukana.
Poikkesimme syömässä paikallisessa lounaspaikassa ja jälkiruoaksi nautittiin jätskit satamassa Päijänteen rannalla. Aurinko ei näyttäytynyt, mutta ei onneksi satanutkaan. Toivottavasti huomenna pilvet hälvenevät edes vähäksi aikaa. Ukkosia on tiedossa ja toivon todella, että rankkasateet kiertävät meidän mökin. Täällä on ihan tarpeeksi niitä jo koettu. Taas tänään saunomisen yhteydessä nostettiin laituria ylemmäksi. Näin korkealla en muista koskaan meidän järven veden olleen heinäkuussa.
2 kommenttia:
Todella korkealla on vesi järvessä meilläkin. Portaiden ensimmäisen askelman tasolla se on pysytellyt koko kesän.
Mukava, kun pääset työn lomassa mökille virkistäytymään sinäkin ja pulahtamaan viilentävään veteen.
Lähetä kommentti