Huomenna on sisareni nuorimman tyttären konfirmaatiojuhla. Tällä viikolla olemmekin niitä järjestelleet ja minullekin osui vastuutehtävät: Sain tilata kukat ja leipoa kuivat kakut. Monenlaisia pikkuhommia olen myös hoitanut, kun juoksutyttöä on tarvittu.
Juhlat pidetään vanhassa, idyllisessä maalaistalossa, joka on kunnostettu juhlapaikaksi. Pellolla käyskentelee lampaita, jotka ovat varmaan pikkuväen - ja minun - suosiossa. Tänään illalla kävimme viemässä tarjottavia ja kukat pöytiin. Mukavalta näytti!
Viikolla olen ollut äidin asunnossa siivoamassa vaatekaappeja. Hän ei varmaan ole 30 vuoteen luopunut yhdestäkään asusteesta, joten kahden päivän aherruksen jälkeen vein 13 muovikassillista vaatteita UFFin keräyslaatikkoon ja useita kasseja roskiin. Vielä on juhlavaatteet jäljellä ja sellaisia, joita voisi viedä hänelle palvelutaloon. Olen urakkaani tyytyväinen, sillä sain jopa yhden ison vaatekaapin kokonaan tyhjäksi. Onneksi ei ole kiire, joten homma jatkuu joskus.
Tänään sateisen yön jälkeen ennen kaupunkiin lähtöä huomasin, että laituri jää kohta veden alle runsaiden sateiden jälkeen. Sade oli myös syönyt mökkitien mäen niin pahoille urille, ettei ylös olisi päässyt autolla. Niinpä ensin tein lapiohommia ja sitten kiskoin laituria korkeammalle. Vähän manailin mielessäni, kun tällaiset katastrofin poikaset iskevät aina, kun olen yksin mökillä. Mutta niinpä vain selvittiin!
Aherrusviikko on takana. Huomenna juhlitaan rippilasta...
5 kommenttia:
Hyvän Jumalan siunausta rippilapselle
Hyvää rippijuhlaa!
Juu, muistan hyvin, äiti oli muuttamassa Tampereelta Loviisaan. Jos sinun äitisi ei ollut 30 vuoteen luopunut yhdestäkään asusteesta, niin oma äitini ei ollut 40 vuoteen luopunut niistä. Äiti ei edes enää käyttänyt hameita, mutta siitä huolimatta piti melkein 10 hametta pakata muuttokuormaan...paljon meni tosiaan UFFiin. Ja äiti istui koko ajan vieressä vahtimassa ettei vain joku 20 vuotta vanha (ja silloin viimeksi käytetty) vaateparsi vain joutunut UFF kuormaan...
Tuttua, niin tuttua. Vanhempien asuntoa tyhjentäessäni löysin jopa äidin hääpuvun! Hunnusta tosin oli aikanaan tehty meidän kastemekko. Valtavat määrät vanhoja vaatteita piti heittää pois. Miten paljon ne olivatkaan turhaan vieneet säilytystilaa! Äiti ei aiemmin antanut heittää mitään pois siltä varalta, että sitä vielä voisi tarvita. Nyt ei onneksi ollut äiti katsomassa, kun rankalla kädellä heitin pois kaiken, mikä ei enää mahdu päälle.
Veljentytön konfirmaatiojuhlassa olimme mekin tänään. Hienot juhlat ja ihana, suloinen rippilapsi!
Ensi viikoksi katsomaan, kuinka paljon vettä on meidän mökkjärvelle satanut lisää...
Oman äidin suhteen ainakin tiedän, että eletty sota-aika ja sen jälkeiset vuodet saivat varautumaan. Vaatteita saattoi aina "modernisoida" tai purkaa ja tehdä uusia ja tosi risoista tehtiin matonkuteita. Muistan vielä, kun isoäiti kuoli (s. 1900), niin keittiön kaapeista löytyi 20 pussia puuroriisiä ja 50 pakettia kahvia. Karjalanpiirakka ja kahvi...arvaatte siis mistä mummovainaa oli kotoisin. Juu. Mutta ehkä ihan kaikkea ei tarvitse säästää, nykyään kun onneksi on (jopa Espanjassa) vaatteillekin kierrätyslaatikot.
Kiitos!
Varmaan lähes kaikille iäkkäille ihmisille - varsinkin evakoille - on ollut tyypillistä säästää tavaroita ja vaatteita pahan päivän varalle. Äitikin aina sanoi, ettei voi heittää pois "...jos sattuu vielä tarvitsemaan." Kun ei ennen tahtonut mitään saada, niin kaikki piti säästää ja käyttää hyödyksi. Kyllä sen ymmärtää.
Itselleni tuli äidin kaappeja siivotessa sellainen tunne, että pitäisi myös omat turhat vaatteet laittaa keräykseen. Niitäkin löytyy ;=) Olenhan äitini tytär!!!
Lähetä kommentti