sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kaikki on hyrskyn myrskyn...

                     

... tai ainakin heikun keikun, Peppi Pitkätossua lainatakseni. Nelivuotiaan kanssa viikonloppu menossa ja kivaa on ollut.

Aamuisin on vielä lelut olleet korissa, mutta hyvin äkkiä heräämisen jälkeen leikit ovat täyttäneet mökin tuvan lattian. Sää on ollut kurja lauantaipäivän iltapäivään asti, joten ulkona ei kovin paljon ole viitsitty olla. Perjantaina käytiin torilla ja mummia katsomassa, jotta ei ihan mökkihöperöiksi olla tultu.

Lauantaina päivällä haimme postin kävellen. Mukana oli puupyssy hyttysiä ja karhuja varten! Postilaatikkojen luona oli lehmiä laitumella ja niitä olisi pitänyt seurata vaikka kuinka kauan, kun olivat niin mielenkiintoisia. Hyvin pikkumies jaksoi lähes kolme kilometriä kävellä.

                      

Lauantaina iltapäivällä sää parani. Kävimme taas mummilla ja sen jälkeen aurinko alkoi paistaa. Söimme mustikoita ja metsämansikoita pihasta, paistoimme lättyjä ja ongimme kuuden kalan suursaaliin mato-ongella. Osa kaloista putosi koukusta laiturille, mutta nelivuotias syöksyi ne paljain käsin pyydystämään ämpäriin. Saalista aina jonkin aikaa ihailtiin, valokuvattiin ja sitten laskettiin takaisin järveen: "Hei, hei, tule takaisin, kun olet kasvanut isommaksi!" Minä nollasin kaikki tunteeni ja olin innolla mukana. Oikeasti inhoan kalastusta, vaikka kalaa suurella mielihalulla syönkin, perkaankin, kun joku sen ensin pyydystää. 

Lopuksi vielä saunottiin kauniin ilta-auringon paisteessa. Sorsaemo toi kolme poikastaan rantaan ja kun osasimme olla hiiren hiljaa, saimme niitä pitkään seurata. Monenmoisia keskusteluja on käyty, osa todella syvällisiäkin. Suuri on tiedonhalu pienellä ja kaikkea tutkitaan mahdottoman tarkasti. Saunassakin piti viemärinreikää ihmetellä ja sain selvittää tarkasti, mistä vesi tulee ja mihin menee. Päivällä kävimme pitkän keskustelun isoisovanhemmista, kuolemasta ja Taivaan kodista. Hienoja hetkiä aikuiselle saada pohtia lapsen kanssa tärkeitä asioita.

Vielä sunnuntainakin saamme yhdessä jatkaa mökkeilyä. Uusi päivä, uudet kujeet...

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Ihanaa, merkityksellistä, joskin voimia kysyvääkin. Pieniltä oppii paljon: miten kaikki voi olla ihmeellistä.

Jaana kirjoitti...

Valtava tiedonhalukausi on myös menossa. Kaikkea ihmetellään ja hän on kaikesta niin kiinnostunut. Kunhan vain aikuinen jaksaa vastata :=)