Syksykö?

                  

Oppilaiden kanssa käännettiin tänään kalenteriin syyskuu esille. Syyskuu - ensimmäinen syksyn kuukausista...

Tällä viikolla olen muuttanut pikku hiljaa majaani kaupungin suuntaan. Hassua, miten paljon kaikkea kamaa tulee tänne rantaan alkukesästä kannettua ja loppukesästä takaisin. "Ei mitään järkeä!" ajattelin aamulla käsipainoja autoon raahatessani.

Miten kesä = neljä kuukautta voikin täällä mökillä kulua niin nopeasti! Sitä aina tähän aikaan ihmettelen. Mikään kiire kaupunkiin ei ole, mutta säiden mukaan sinne siirryn sitten, kun hyvältä tuntuu. Muutamia öitä olen jo silloin tällöin siellä ollut.

Suursiivous oli eilen, joten koti on siisti. Huomenna saan hoitooni kolmivuotiaan, joka kuun puolivälissä täyttää jo neljä. Saa nähdä, muistaako hän kesän jäljiltä kaupunkikotini lelut, kun koko kesän on minua mökillä tavannut ja mökin vanhoilla leluilla leikkinyt.

Päivä oli hektinen työn suhteen, sillä koulutustakin oli iltapäivällä ja monta ylimääräistä juttua hoidettavana. Kaiken mausti vielä äidille puhjennut vyöruusu. Jokseenkin haastavaa viedä häntä lääkäriin, kun piharemontti jyllää ja ulos taksiin pääsee vain takaoven kautta useiden rappusten jälkeen. Kotihoitajat hänet veivät, mutta urakkaa oli, kun äiti kävelee niin huonosti lonkkaleikkauksen jäljiltä. Iloitsen, että onnistui kuitenkin ja minun tehtäväkseni jäi vain hakea lääkkeet apteekista.

Illansuussa vietettiin luokan kanssa vielä pelihetkeä. Oppilaat vahvistettuna sisaruksilla voittivat vanhemmat leikkimielisessä jalkapallopelissä 2-1, ja kevääksi jo suunniteltiin uutta matsia. Oli mukavaa viettää toiminnallista iltaa koko perheen kanssa, kun sääkin oli mitä parhain. 

Ilta on rauhoittunut tyyneksi, niin mieleltä kuin luonnonkin osalta. Järvi on viimeisissä auringonsäteissä mielettömän kaunis. Kuikat huutelevat, jossain lähipellolla kurjet, muuten on hiljaista. Lähden iltauinnille.