Katselin äsken ajankohtaisohjelmaa pakolaisista. Suomen ja Ruotsin välinen raja tulvii ihmisiä ja viranomaiset ovat helisemässä tilanteen kanssa. EU:ssa mietitään ylintä johtoa myöten, miten Eurooppaan vyöryvästä kansainvaelluksesta selvitään.
Totta on, että monella tulijalla on hätä. Mukana on varmasti myös niitä, joilla ei ihan "puhtaita jauhoja ole pussissa". Uskon kuitenkin, että suurimmalla osalla pakolaisista on asiat todella huonosti omassa kotimaassaan ja heillä on vilpitön halu elää rauhassa tavallista, työtätekevän ihmisen elämää uudessa maassa perheensä kanssa.
Koskettava kohta ohjelmassa oli Tornioon tulleen perheenisän ja hänen omaistensa tapaaminen. Ensin isää ajateltiin vietäväksi johonkin etelän vastaanottokeskuksista, mutta lopulta hän pääsi onnellisten perheenjäsentensä kanssa kotiin. Onneksi perhe yhdistettiin.
Kyllä Suomeen mahtuu myös pakolaisia. Niitä, joilla on hätä, on autettava. Niin meitäkin autettiin, kun sodan aikana apua tarvittiin.
Asun pikkukaupungissa 300 maahanmuuttajan kanssa. Katukuva on rauhallisen värikäs ja työssä koulussa maahanmuuttajalapset luokissa ovat arkipäivää. Minulla on henkilökohtaisesti vain positiivisia kokemuksia, vaikka meilläkin nettikeskusteluissa on monenlaista ääntä vallalla.
Heikoimmista pitää huolehtia, myös niistä, jotka ovat lähteneet syystä tai toisesta pakoon omasta maastaan. Kyllä meillä siihen on varaa!
2 kommenttia:
Kyllä: heikoimmista pitää pitää huolta.
Se on yksi ihmisyyden mitta!
Lähetä kommentti