Perinteinen taidemuseomme opettajailtapäivä pidettiin tänään upouudessa laajennusosassa. Uusi museorakennus on upea, täydellisesti maisemaan ja vanhaan kartanomiljööseen istuva, moderni ja valoisa paviljonki. Kaikesta näki, että rahasta ja suunnittelusta ei ole tingitty piiruakaan.
Läheinen saarikin on liitetty uudella sillalla museon pihapiiriin. Siellä on myös taidetta nähtävillä, esim. tämä vedestä nouseva Urho Heinäsen mieshahmo Kosto. Nyt vesi oli niin alhaalla, että veistos oli lähes kuivilla.
Iltapäivämme ohjelmoidun osuuden jälkeen sai kierrellä vapaasti museotiloissa niin sisällä kuin ulkona. Uudesta taiteesta en niinkään nauttinut, mutta kartanon puolella olevat vanhat, tutut teokset uudella ripustuksella olivat niin mielettömän hienoja. Yläkerran runojen ja teosten yhdistäminen kokonaisuudeksi oli elämys. Tätä näyttelyä pitää tulla katsomaan ajan kanssa vielä uudestaan.
Museo antaa mahtavan tuen yhteistyökumppanimme muodossa opetukselle. Oppilaita on mukava viedä museoomme, sillä oppilaille suunnatut taidepaketit ovat viimeisen päälle laadukkaita, toiminnallisia ja valinnan varaa on monenlaista. Olen tosi ylpeä, että kaupungissamme on tällainen taiteen mekka ja ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo, joka osaa uudistua ja yllättää yhä uudelleen!
4 kommenttia:
Juhlareissun jälkeen taas juhlaa - vaikka työtä
Tämän tyyliset työiltapäivät ovat luksushetkiä, eivät juurikaan työltä tunnu!
Sama tunne jäi minulle kesän vierailusta:
Tänne on tultava ajan kanssa uudestaan!
Videotaideteos, jonka nimen olen unohtanut, oli mahtava. Samoin vanhoihin taideteoksiin liitetyt runot. Muutin ihan käsitykseni kirjailija Riikka Ala-Harjasta.
Itse pidin myös kovasti kartanon yläkerran näyttelystä, jossa runot liittyivät taideteoksiin. Aion mennä niitä vielä ajan kanssa katsomaan, kun parin viikon päästä saan ystäväni mukaan.
Selkeästi nautin enemmän vanhasta taiteesta, vaikka uuttakin on ihan hauska tutkiskella!
Lähetä kommentti