Pieni kivi, mutta hassut seuraukset: Tarinoita elävästä elämästä...
Tänään välitunnin jälkeen luokkaan mennessäni kiskaisin oven vauhdikkaasti perässäni kiinni. Hyvä, ettei käsi irronnut, mutta ovi ei liikahtanutkaan! En oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Ekaluokkalaiset innokkaasti tulivat avukseni asiaa tutkimaan ja joku huomasi kiven kiilautuneen oven alle.
Hain vasaran ja kiintoavaimen, jonka avulla yritin naputella kiveä pois, tuloksetta. Pidimme seuraavan tunnin mölyt mahoissamme ja oven pakon edessä auki käytävään. "Ope, miks toi ovi on auki?"
Välitunnilla mieskollegani teki jonkin verran töitä, ennen kuin kivi irtosi - ja säleitä myös! Tiukassa oli...
Eipä ole tällaista 30-vuotisella urallani ennen tapahtunut!
4 kommenttia:
Pienikin juttu saattaa hiertäessään saada suuret aikaan.
ja pienelläkin voi saada suurta iloa aikaan.
Tämä kivi ainakin osoittautui varsin hankalaksi kaveriksi. Lattiaan jäi ikuinen jälki!
Meillä on luokan ovi ja ikkuna auki aina silloin, kun ulkopuolelta ei kuulu melua - muuten emme jaksa hengittää, sillä ilma ei vaihdu. Harmi että melua tulee kaksi kolmannesta oppitunnin ajasta. Talvella avoimen ikkunan vieressä istujaa paleltaa.
Minäkin pidän ovea auki aina silloin, kun käytävässä on hiljaista tai viereisissä luokissa ei ole opetusta. Meillä sisäilma on hyvänlaatuista, mutta pidän siitä, että emme ole omassa "lokerossa" vaan osa koko koulun elämää.
Lähetä kommentti