Mitenkäs sitä on sanottukaan: "Vierivä kivi ei sammaloidu." Vähän siltä tuntuu, kun koko kesä ja tämä alkusyksy on ollut aikamoista heittäytymistä elämän vietäväksi. Hienoa aikaa, jolloin olen paljolti tehnyt asioita spontaanisti, suunnittelematta, pienellä varoitusajalla, antamalla vain mennä ...
Ehkä nyt vasta olen ymmärtänyt, mitä tarkoittaa elää päivä kerrallaan. Olosuhteiden pakosta en ole viime aikoina aina tiennyt, mitä ilta tuo tullessaan ja oikeastaan se on ollut mielettömän hienoa. Tällä iällä on viimeistään toteutettava haaveita sekä unelmia ja nyt tuntuu elämä niitä avaavan eteeni. Niin ihmeellistä ja ihanaa!
Viikonloppuna tie vie raiteita pitkin kauas...
4 kommenttia:
Ihanaa! Niin minäkin tein /me teimme kohta kymmenisen vuotta sitten - yhtäkkisen tempauksen - ja edelleen on ihanaa...
Kuulostaa mahtavalta- sellaiselta, mistä aina unelmoi.
Hienoa että saa kokea heittäytymisen ja uuden kokemisen riemua. Antoisaa viikonloppua!
Juu, anna mennä vaan! Ei tarvitse sitten kiikkustuolissa tms vanhempana istuessa pohdiskella, ettei sitten tullut tehtyä sitäkään!
Elämässä on erilaisia jaksoja, välillä hiljaisempaa ja välillä vauhdikkaampaa. Nyt todella nautin tästä elämän vaiheesta!
Lähetä kommentti