Sain viime viikolla seurata perinteisen ruislimpun leivontaa taikinajuuresta. Erikoiseksi asian teki se, että homma tehtiin kesäkeittiössä ja leivinuuni sijaitsi avotaivaan alla järven rannassa kalliolla.
Tarkoitukseni on tehdä kuvista diasarja, jota voi oppilaille näyttää silloin, kun käsittelemme aihepiiriä Pellolta pöytään.
Vanhan leipälapion kanssa leipuri sai heilua useammankin kerran, ennen kuin leivät olivat tuoksuvina pois uunista.
Leipuri oli muurannut leivinuuninsa aikoinaan omin käsin. Kivilläkin oli oma tarinansa.
Kun leivät valmistuivat, tuoksu oli huumaava. Kummasti paikalle kerääntyi päivän aikana väkeä, jotka lähtivät limppu tai kaksi kainalossa koteihinsa! Myös minä sain omani, tosin pyynnöstäni valmiiksi siivutettuna. Nam, oli niin maukasta!
2 kommenttia:
Kunnon uuni, missä voi ruislimppuja paistaa.
Niinpä! Sähköuunissa ei taida onnistua.
Lähetä kommentti