Lasta

Hm... mielenkiintoista tämä elämä. Kaiken maailman uusia kokemuksia!

Lauantain mökkireissulla kävelin tiellä ainoaan jäiseen kohtaan koko tien pätkällä ja kaaduin tietenkin. Vesi oli virrannut metsästä tielle ja jäädyttänyt jyrkkään alamäkeen hienon liukumäen. Koskematon pakkaslumi peitti tietenkin koko jutun ja minä pahaa aavaistamatta kävelin siitä kupsahtaen komeasti kumoon.

Seuraavana aamuna oikean käden peukalon tyvi oli kuin pallo. Pakko oli lähteä ensiapuun sitä näyttämään. Olin kyllä varma, ettei se voi olla murtunut, sillä minulla ei koskaan ole murtumia ollut. Tosin kerta se on ensimmäinenkin! Luut olivat onneksi ehjät, mutta lääkäri epäili jonkun jutun hieman repsahtaneen, joten lastaa täytyy käyttää ja kaupanpäälle tupsahti viellä kahden viikon sairausloma. No, ei yksikätisenä töissä juuri mitään voisi tehdäkään. Käsikirurgillekin lääkäri laittoi lähetteen, mikä minusta on kyllä hieman hätävarjelun liioittelua. Tosin peukku on tärkein sormi kädessä, joten se pitääkin hoitaa kunnolla. Kipua ei enää ole, tosin turvotusta löytyy myös vähän muistakin sormista.

Ensiavussa toimittiin nopeasti ja ammattitaitoisesti. Ei voi muuta kuin kehua ja olla kiitollinen, että saa näin nopeaa, ystävällistä ja hyvää palvelua oman kaupungin päivystyksessä.

Työkiireet helpottivat yhdellä pyllähdyksellä!

Ps. Näyttääpä massiiviselta tuo peukalolasta kuvassa! Ei se nyt ihan noin iso ole todellisuudessa.