sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Viljapellon lumo



Röyhyt ja tähkät, vihneet ja korret... Jostain syystä pidän hurjasti viljapelloista. Jokainen viljalaji saa pellon näyttämään omanlaiseltaan ja tuulessa niiden lainehtiminen on jotenkin lumoavaa.


Meidän lähistöllä on viljelty perinteisesti kauraa ja ohraa. Joitain vuosia sitten mökkitien varressa olevalle pellolle ilmestyi vehnää. En meinannut uskoa silmiäni ja erään maanviljelystä hyvin tuntevan henkilön kanssa keskustelin pitkään, onko se sitä, mitä luulin. Hän oli eri mieltä, mutta vehnäksi pelto osoittautui. Se oli ihan oman värisensä loppukesällä ja ihailin sitä moneen kertaan postiretkellä.


Alkukesästä melkein repesin liitoksistani, kun huomasin, että tänä kesänä mökkitien reunalla kasvaa ruista! Voi, miten se tuntuu hienolta! Olen rukiin kasvamista koko kesän seurannut. Lisäksi lähellä on myös vehnää ja kauraa, joten nyt tuntuu ihan fantastiselta! Jos vielä ohraa olisi samoilla vainioilla, maisema olisi täydellinen.


Muutaman korren olen viljoista taittanut mökin pöydälle kukkakimppuun. Se on niin kaunis, että sielua hivelee!

Ei kommentteja: