Lähdin puolen päivän aikaan pienen kylän kioskille, jonka pihamaalla oli tori. Torikauppiaat myivät mansikoita, herneitä, leivonnaisia, liha- ja kalatuotteita, kukkia ja käsitöitä. Olipa kirpparivaatteitakin tarjolla sekä itsetehtyjä kortteja. Ihmisiäkin oli lähtenyt kauniina kesäpäivänä paljon liikkeelle.
Kioskilla oli tarjolla kahvia ja leivonnaisia, irtojätskiä, muita elintarvikkeita ja pizzaa. Kioskiyrittäjä on pannut parastaan koko kesän ja siellä on todella mukava käydä ostoksilla tai herkuttelemassa.
Pienellä kylällä oli siis oikein herkkujen päivä! Pahaksi onneksi vain alkoi taivas tummua ja ukkonen nousi nopeasti. Ei auttanut muuta, kuin nostaa herkemmät tavarat kuistille suojaan. Pian alkoi sataa ja jyristä. Hyvin nopeasti tajuttiin, että ukkonen taitaa tulla ihan päälle. Vettä satoi kaatamalla ja jylinä ja salamointi oli komeaa. Kioskilla oli tiivis tunnelma sekä sisällä että verannalla, kun kaikki olivat ahtautuneet pieniin tiloihin sadetta pakoon.
Olin itse sisätiloissa tilaamassa pizzaa, kun jysähti oikein kunnolla: Salama iski tien toiselle puolelle ja vähän päästä hieman kauemmaksi metsään. Huh! Enpä ole aikoihin ollut sellaisessa säässä. Mitään tuhoa ei onneksi tullut eikä edes sähköt katkenneet. Luonnolla on mahtavat voimat ja ihminen tuntee itsensä todella pieneksi siinä rinnalla.
Ukkonen oli nopeasti ohi ja aurinko alkoi taas paistaa. Kun tulin takaisin mökille, oli täälläkin vettä tullut reippaasti, sillä tien mäissä oli isot syöpymäjäljet. Mummi ja Nella-koira olivat vähän pelänneet kahdestaan mökissä. Täällä ukkonen ei ollut kuitenkaan yhtä äkäinen kuin 15 kilometrin päässä.
Kuumaa on ollut ukkosen jälkeenkin. Poimin mustikoita mökin rinteestä ja Nella-koiran piti olla mukana myös. Hänkin työnsi kuonoaan puskiin... mutta söi heinää eikä mustikoita!
Ilta on kaunis. Järvi on tyyni ja aurinko on laskemassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti