lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kohtalona ulkohuussi



Eilen iltapäivällä oli mahani tosi kipeä pari tuntia. Herkkävatsaisena olen tähän tottunut vuosien varrella, mutta taas kerran se kyllä tuntui tosi tyhmältä. Muilla oli mukavaa ja minä kippuroin vatsani vankina!


Illalla alkoi sataa ja satoi yöllä lähes kahteen asti. Ai, mistä sen tiedän? Siitä, että kahden ja kolmen välissä tuli ulkohuussiin ja kesäiseen yöhön tutustuttua useampaankin kertaan! Sitä ne iltapäivän vatsanpurut tiesivät. Olinkin aamulla niin väsynyt, että lojuin sängyssä kymmeneen asti. On se kumma, miten vatsavaivat vievät aina voimat ihan totaalisesti. Mitähän sopimatonta olin taas suuhuni pistänyt?


Ulkohuussi on ollut päivän sana vielä tänäänkin, mutta vain toisella tavalla. Olen ollut täällä mökillä äitini kanssa, Kari humpsuttaa kylillä jossain omissa hommissaan. Ryhdyin tekemään mustikkapiirakkaa iltapäivällä ja äiti lähti käymään ulkohuussissa. Myöhemmin osoittautui, että hän pienijalkaisena (koko 36) oli vahingossa ottanut minun pihakenkäni, jotka ovat numeroa 40.


Kesken piirakanteon katsoin sattumalta keittiön ikkunasta ulos ja näin äidin pään sammalikon keskellä. Kauhistus, mitä on tapahtunut? Ryntäsin verannalle laittamaan kenkiä jalkaani ja huomasin, että yritin tunkea jalkojani äitini pieniin kenkiin. Silloin välähti: Äiti on ottanut minun kenkäni vahingossa ja kaatunut vessan rapuissa. Juoksin tuulispäänä paikalle ja siellä mamma rypi kanervikossa kontillaan ja yritti päästä ylös. Autoin kauhistuneena hänet pystyyn ja ryhdyimme laskemaan tappioita: Ranne oli vähän kipeä, mutta muuten äiti taisi jäädä henkiin mokomasta keikauksesta! Haudottiin kylmäpussilla rannetta, eikä se murtunut ole, koska pystyy sitä liikuttamaan hyvin ja jomotuskin on jo asettunut.


Huh! Kun 75-vuotias kaatuu, pelkää aina pahinta. Onneksi äiti ei ole laiheliini, joten pieni pyöreys on ilmeisesti suojannut osteoporoosilta. Joka kesä hän täällä rinnemaastossa kupsahtaa, mutta vielä tähän asti ollaan selvitty makeilla nauruilla. Äskenkin hän totesi: "Oli se hyvä, ettei henki lähtenyt. Olisi se se ollut noloa selittää kyselijöille, että huussin rappuihin se kupsahti!"


Ulkohuussin raput ovat ainoat, joista puuttuu kaide. Se on niihin kyllä ensi tilassa laitettava!


-----------------------------------------------


Kun tuo huussi nyt on ollut niin tapetilla koko päivän, en malta olla mainostamatta: Ulkohuussiin Biolanin Tuulituuletin on aivan verraton! Ei tarvitse sähköä, vaan pyörii tuulen voimalla herkän laakeroinnin avulla ja tuulettaa todella tehokkaasti. Ainakin Biolanin konpostoivan huussin kanssa, joka meillä on, toimii loistavasti. Hinta on satasen verran. Suosittelen!


Ei kommentteja: