maanantai 31. tammikuuta 2011

Kansainvälistyvä pikkukaupunki


Muistan nuorena oman pikkukaupunkimme katuja kulkiessa, kuinka kummallista oli kuulla jonkun ihmisen puhuvan ruotsia. Kaupunkimme oli siihen aikaan virallisestikin kaksikielinen, mutta ruotsia puhuvia ei kovin paljoin katukuvassa kuitenkaan ollut. Tosin hyvän ystäväni kotikieli oli ruotsi, mutta juuri muita ruotsinkielisiä en sitten tuntenutkaan.


Tänään pitämälleni kuudennen luokan musiikkitunnille tupsahti kaksi virolaisnuorta. Välitunnilla opettajien kanssa laskimme, kuinka monta kansallisuutta meidän koulustamme löytyy. Taisimme päätyä kymmeneen. Tuntuu uskomattomalta, että näin pienellä paikkakunnalla kadulla saattaa kuulla yhtaikaa montaa kieltä.


Koulutoimelle eri kansallisuudet aiheuttavat aika paljon työtä. Meidänkin koulun "ummikko-oppilaat" opiskelevat ensin ns. valmistavassa ryhmässä, kunnes kielitaito on niin hyvä, että pärjäävät tavallisessa luokassa. Opiskelu räätälöidään jokaiselle erikseen hänen tilanteensa pohjalta, joten aika paljon voimavaroja vie suunnitelman laatiminen. Lisäksi tarvitaan myös tulkkien apua, jotta vanhempien kanssa saadaan yhteisymmärrys kouluasioista.


Osa oppilaista oppii suomen kielen tosi nopeasti. Eipä mene kauaa näiden virolaisnuortenkaan kohdalla, kun jo voivat siirtyä koko ajaksi normaaliryhmään opiskelemaan.


En olisi voinut kuvitellakaan kymmenen vuotta sitten, kuinka kansainvälinen meidän koulumme oppilasaines tällä hetkellä on. Toivottavasti osaamme hyödyntää opetuksessa tämän voimavaran ja kotouttaa lapset ja nuoret uuteen ympäristöönsä niin, että he tuntevat kaupunkimme todella kodikseen.

Ei kommentteja: