Tylliä tulvii

No, nyt se mokoman vanhojentanssiaispuku on minulla säilytyksessä! Kylmän viileästi sisareni perheessä päätettiin, että tilaa vievä luomus odottaa tätilässä helmikuun h-hetkeen. Heille ei kuulemma mitenkään mahdu.

Tänne se sitten raahattiin! Kuvassa oleva aluspuku vanteineen ja hörhelöineen vie niin paljon tilaa, että olohuoneen jatkona oleva alkovi on nyt tälle komeudelle varattu. Kattolampun koukussa se riippuu ja toivottavasti myös pysyy siellä. Tilassa on piano, joten ehkä tänä jouluna soitetaan enemmän harmoonilla. Liukuovien takana pussilakanan sisällä suojassa hörhelöluomus toivottavasti selviää odotusajasta.

Ei ihme, että ompelijalla oli kiire saada puku takaisin omistajalleen, sillä niin paljon tilaa se vie. (Huokaus!)

Lumituhot

                 

Adventtimessun ja lähetystorin hyvien torttukahvien jälkeen lähdin käymään mökillä. Viikon takainen lumimyräkkä oli tuoreessa muistissa ja vaikka lumet ovat lähes sulaneet, ajattelin käydä katsomassa tuhoja. 

Mökkitiellemme sekä vieressä olevalle sähkölinjalle oli kaatunut runsaasti puita, jotka oli hätäisesti raivattu syrjään. Tarkkana sai ajaa väistellen tien reunassa olevia puiden runkoja ja latvuksia. Olipa yhdessä kohtaa puu nojallaan tien ylitse ja varovasti ajaen mahduin autoineni alitse.

Meidän tiellekin oli puita kaatunut, mutta sisareni perhe ne eilen raivasi pois, kun kävivät veneensä viemässä mökille talviteloille. Minun tehtäväksi jäi merkitä viemärikaivon kansi, jotta auraaja ei sen päälle traktorilla aja. Haravoin samalla narsissi- ja krookuspenkit lehdistä puhtaiksi.

Maisema oli harmaa ja syksyinen, ilma kolea. Valo ei riittänyt kännykkäkuvaukseen, ja hiljaisuus oli hiiskumaton. Mökkijärvi jo nukkui talviunta.

Adventin kynttilät valaisevat...

Joulukadun avajaiset

                    

Meillä juhlittiin tänään töissä adventtia koululaiskirkossa. Luokkamme oli avustamassa. Luimme tekstejä, runoilimme, lauloimme ja sytytimme adventtikynttilät. Oli todella mukava ja lämminhenkinen kirkkohetki, jossa pikkuoppilaat hoitivat oman osuutensa hienosti.

Illalla avattiin kaupunkimme joulukatu. Valot syttyivät, myyntipöytiä oli kadun varsilla, joulupukkikin oli tullut tervehtimään ja kaiken kruunasi ilotulitus.

Minä kävelin kadun päästä päähän ja lopuksi astelin kutsuvaa soihtukujaa pitkin avoimesta kirkon ovesta sisään. Kirkossa soi joululaulut ja alttarin ääreen oli tehty kaunis pipariseimi. Se oli koristeltu oikeilla ruusuilla ja niiden terälehdillä. Todella kaunis! Kirkko oli tunnelmallisen hämärä, ihmisiä tuli ja meni. Osa istui penkkiin hetkeksi hiljentymään ja kuuntelemaan, jotkut välillä lauloivatkin. Nautin tunnelmasta, kun sai rauhoittua päivän kiireistä.

Mukavaa, kun joulunaika alkaa.

Jouluvalot

Puhtaan valkoiset hanget ovat kahdessa päivässä muuttuneet nuoskalumeksi ja hupenevat usean lämpöasteen vaikutuksesta. Jopa kuutta astetta on luvattu perjantaille, joten kohta ei lumesta ole tietoakaan adventin alkaessa.

Sisustusvaloja laittelin muutamat jo marraskuun puolessa välissä, ja tänään olen viritellyt jouluvaloja. Ihan mukavaa puuhaa. Jotenkin ei vaan vielä tunnu siltä, että joulukuu alkaa, vaikka käsillähän se on jo tuossa tuokiossa.

Koulussa sytytämme perjantaina adventtikynttelikössä ensimmäisen kynttilän, ja juhlistamme joulun ajan aloitusta kirkkohetkellä, jossa luokkamme on ohjelmavastuussa. Mukavaa puuhaa valmistella adventtikirkkoa yhdessä oppilaiden kanssa.

"Jouluihmiselle" ihana ajanjakso alkamassa!

Ehdinpäs!

                 

Koulumme pihapiirissä on pieni rakennus, jonka ohitse kävelimme tänään taidenäyttelyyn mennessämme. Ihmettelimme oppilaiden kanssa, kuinka katolta valahtanut lumi pysyi riippuessaan paikoillaan. Olipa jännän näköinen. Puhuimme myös siitä, kuinka tärkeää on pysyä kaukana tämän kaltaisista vaaran paikoista. Katolta putoava lumi voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi alle jäävälle ihmiselle.

Päätin koululle palatessamme käydä ottamassa kuvan tästä riippuvasta kattolumesta. Kun pääsin paikalle, oli sinne tulossa myös traktori pudottamaan lunta. Kahlasin umpihankea pitkin nopeasti kuvausetäisyydelle kilpaa lähestyvän traktorin ja sain kuin sainkin riippuvan lumen ikuistettua, ennen kuin miehet iskivät koneineen sen kimppuun.

Lumi tekee hienoja taideteoksia - joskus myös vaarallisia!

13 astetta

Palatessani tänään töihin viikonlopun lumimyräkän jälkeen totesin ensi töikseni, että koulurakennuksessamme oli vain 13 astetta sisällä lämmintä. Patterit olivat kylmät ja opettajien huone monistustiloineen oli se kaikkein viilein paikka. Jätin talvikengät jalkaan, puin paksun villatakin ylleni ja ryhdyin soittelemaan laitosmiehille.

Aamupäivän aikana selvisi, että lämmönvaihtimessa oli vikaa. Liekö jotenkin pompannut :>) pois päältä sähkökatkon aikana. Tiedä häntä, kun en ole oikein asiantuntija näissä teknisissä jutuissa. Klo 11 aikaan alkoivat patterit lämmitä, mutta tilat olivat viileitä vielä iltapäivälläkin.

Hyvin me pärjäsimme luokissa, vaikka hieman kylmä olikin. Oppilaat lämmittivät huonetta olemassaolollaan eikä kukaan halunnut takkia päälleen, vaikka sen olisi voinut hakea. Oikeastaan enemmän huolta aiheutti lumileikeissä kastuneet sukat, joten kuivauskaappi oli ahkerassa käytössä.

Sen verran oli viileä olo kotonakin päivän jäljiltä, että villasukat ja -takin puin päälleni illalla. Huomenna pitää laittaa lämpimiä vaatteita, sillä minulla on välituntivalvontoja. Eiköhän kuitenkin koulutalossa sisällä ole jo normaali lämpötila.

Vieläkin sekaisin

Illan sininen hetki ennen auringon laskua...

Johan on ollut viikonloppu! Ihminen suunnittelee, mutta luonto toteuttaa ihan muuta. Tällä kertaa 40 cm lunta kahdessa vuorokaudessa! Ei ole meillä ennen tällaista sähköongelmaa koettu, vaikka lunta on joskus tullut suuriakin määriä. Onneksi enää ei sada,

Lumimyräkän katkomia sähköjä korjataan edelleen ja varmasti vielä koko ensi viikon. Kaupungissamme on yhä alueita, joissa sähköt on poikki. Jäähallin ottelut on peruutettu, kun jää on pehmennyt, ja eilen oli taidemuseo kiinni. Naapurikunta pimeni täysin, ja vanhuksia on jouduttu evakuoimaan generaattorin varassa kitkuttelevaan vanhainkotiin. Joillain perheillä meidänkin kaupungissa on viikonloppu sujunut perjantai-illasta tähän iltaan kynttilän valossa, pakastin sulana ja huoneet viileinä, jos ei ole tulisijaa. Matkapuhelinverkot eivät toimi kaikilla alueilla ja hätäpuhelutkin tökkivät. Kurjalta tuntuu. Olen kiitollinen, että meillä säilyi sähköt koko ajan, vaikka valot pahaenteisesti välkkyivät kaksi päivää. 

Tänään aamuni alkoi puuron keitolla, kun sisareni perheen evakkolaiset tekivät lähtöä lentopalloturnaukseen. Kannettiin kanttiinin ruokatavarat jääkaapistani autoon. Lentopalloilijan kotona oli yön aikana onneksi tullut sähköt.

Minä lähdin messuun ja srk:n vapaaehtoisten kiitoslounaalle. Saarna oli tavallisuudesta poiketen draamaa ja ruoaksi saimme maistuvaa lihakeittoa sekä hyvät kahvit kääretortun kera jälkiruoaksi. (Torttu oli kyllä melkein kuin täytekakkua!)

Ehdin vielä lentopallopeliä katsomaan hetkeksi. Samalla vein aamulla unohtuneita tavaroita pussillisen omistajilleen.  Ei tarvinnut huutokauppaa pitää! ;>)

Huomenna palataan arkeen. Mahtaa olla koululaisilla mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana viikonlopun vietosta.

Kuin postikortista

Tältä näyttää meillä! Eilinen, yö ja tämä päivä on ollut lähes jatkuvaa lumisadetta. Kuusi ikkunan takana on kuin suittu: Oksat roikkuvat lumitaakan painosta. Märkää ja painavaa lunta on tullut 20-30 cm, ehkä enemmänkin.

Minulla ja äidillä on onneksi sähköt, mutta sisareni perheellä ei. Yöllä meni heiltä poikki ja yli 12 tuntia ovat olleet ilman. Elintarvikkeita on roudattu minulle ja pihalle. Pikku Samppa oli yöllä herätessään pelännyt säkkipimeyttä.

Päiväkävelyllä huomasin, että lähes kaikista puista oli pudonnut joku iso oksa maahan. Viereisestä puistostakin rysähti silmieni edessä yksi. Aikamoinen siivoaminen puistopuolella tämän lumimyräkän jälkeen, ja koko ajan sataa lisää, varmaan vielä huomennakin.

Junat eivät kulje, autoja on kiinni pöykyissä, peräänajoja ja tieltä suistumisia. Rytinällä alkaa tämä talvi, ja kai se taas yllätti meidät ;=)

Ensilumi

... siis räntää!

Koko päivän on meillä satanut märkää räntää. Ensilumi! Luulin, että se sulaa pois, mutta kyllä sitä nyt on maassa ihan kunnolla. Jopa niin paljon, että puita on kaatunut teille ja sähköt ovat räpsyneet koko illan. Koneella olen tehnyt vauhdikkaasti kokousmuistiota ja muita töitä ennen mahdollista sähkökatkoa.

Sisareni perhe on ollut autolla liikkeellä ja soittelivat tielle kaatuneista puista. Onneksi on autoilijoita, joilla on ollut moottorisaha mukana ja varmasti myös metsureita on kutsuttu paikalle auttamaan. Sisareni autossa on talvirenkaat alla ja toivottavasti myös kaikilla muilla matkalaisilla.

Juniakin on hyytynyt, joka ei tietenkään ole yllätys. VR on aina vaikeuksissa lumisateissa, kuten muistetaan edellisistä talvista.

Äidille varmuuden vuoksi soitin. Hän oli jo sängyssä, joten mahdollinen sähkökatkos ei haittaa. Saankohan vielä viettää myöhäisiltaa tunnelmallisesti kynttilöiden valossa?

Kaikenlaista siivottavaa

Iltapäivällä vietiin auto huoltoon, sillä ohjauskulmat (?) piti säätää uudelleen. Kesärenkaat olivat vähän kuluneet siihen malliin, että jotain oli pielessä. Näin kerrottiin rengasliikkeessä.

No, taisi olla turha käynti. Huoltomies antoi ymmärtää, ettei säädettävää ollut kuin hitusen, sillä vanhat renkaat saattavat muutenkin kulua samalla lailla. Ajoin kesärenkaat lähes loppuun ja keväällä pitää ostaa uudet. Oli niin tai näin, asia on hoidettu.

Leppoisan kahvihetken ja lepäilyn jälkeen sain illalla päähäni siivota. Kyllä olenkin tyytyväinen, kun ei tarvitse viikonloppuna sitä tehdä. Vähän arvoin itseni kanssa, siivoanko nyt vai myöhemmin. Oikein valitsin ;=) 

Siivoamisen jälkeen palkitsin itseni hedelmällä. Tiedätkö mikä?