Vieraisilla

Eilinen ja tämä päivä on kulunut vieraisilla. On mukava tavata ystäviä vielä viimeisillä lomaviikoilla. Paluu työhön jo häämöttää reilun viikon päästä.

Eilen olin kesämökillä, jossa maisemat olivat muuttuneet viime käynnistä. Oli kiva katsella pihapiirin kukkia, kuulla uusista suunnitelmista sekä katsella vanhoja valokuvia. Kyllä aika kuluu nopeasti! Tuntuu, että aina vain nopeammin, mitä vanhemmaksi elää.

Tänään oli vuorossa vierailu kaupunkiin. Juttelimme, juttelimme, juttelimme... Paluumatkalla syötiin kalaravintolan herkullisia antimia. Ralliviikonlopun liikenne oli vielä varsin leppoisaa, mutta huomenna voi olla jo toisin.

Molempina päivinä on tullut ukkoskuuroja. Amppelimansikkani yrittää tehdä marjoja, mutta aurinkoa sateen sijaan sekin kaipaisi, samoin minä. Olisi mukava viettää viimeistä lomaviikkoa aurinkoisessa säässä. Keltainen lehdistö eilen kiljui sään muutoksesta lööpeissään, mutta saa nähdä, miten käy. Ainakin viikonloppu taitaa olla samaa epävakaisuutta. Silti ihana nauttia mökkikesän puuhailuista - oli sää sitten mikä tahansa!

Luontoelämyksiä

Eilen retkeiltiin vähän erilaisissa maisemissa. Ilma oli kaunis ja aurinkokin paisteli. 

Ensimmäistä kertaa näin kymmenittäin pieniä, noin sentin mittaisia sammakonpoikia maalla loikkimassa. Oli ihan vaikea astella, ettei tallonut niitä. Muutama suurempikin taivalsi joukossa.

Horsma kukkii kauniisti. Tien vierustoilla on suuria kasvustoja tätä palokukaksikin nimitettyä kasvia. 

Alkukesän äänekäs viserrys on lehvistöissä vaiennut, linnunpoikaset ovat varttuneet eikä emojen tarvitse niitä enää kovaäänisesti ohjailla. Loppukesän hiljaisuus hivelee korvia. Ei kuulu ääntäkään...

... paitsi joskus kurkien komeita trumpetteja. Neljä yksilöä oli ruokailemassa mökkitien varrella.

Tänään söin mustikoita kourakaupalla, ja löysin lisää kantarelleja. Niistä tehtiin ihanaa muhennosta erilaisilla sipuleilla ja pippurikermalla maustettuna. Oli mielettömän hyvää! Huomiseksikin riittää, joten sitä on aamupalaksi tarjolla ruisleivän kera.

Sadetta oli ennustettu, mutta meillä sitä ei tullut kuin muutama tippa. Huomenna ehkä lisää ukkoskuurojen muodossa, vaikka en yhtään sateesta kyllä välittäisi.

Kesän satoa

Hurjan suuria, jopa ennätysisoja mansikoita on syöty ja säilötty viime viikkojen aikana. Pakastaminenkin oli todella helppoa, kun putsaaminen sujui kuin tanssi marjojen suuren koon vuoksi.

Ensimmäinen kantarellisato on jo vatsassa. Nam, miten oli ihanaa sienimunakasta ruisleivän päällä! Tätä herkkua sekä muita sieniä saadaan varmasti suuret määrät tänä syksynä. Suppilovahverot jätän väliin, mutta kantarelleja kerään mieluusti.

Eilisen saunareissun aikana pihaan oli ilmestynyt mustikanpoimijoita - sadesäällä! Pikkupoimija ei ollut malttanut odottaa parempaa säätä, joten isä ja isosisko lähtivät tihkusateessa toteuttamaan kolmivuotiaan toivetta. Mökin pihapiiristä saatiin kunnon saalis, ja minullekin jäi vielä syömämarjoja rappusten tuntumaan. Kun muut vielä poimivat, tuli nuorimmainen sisälle nälkäisenä kuin susi. Kaksi voileipää, puolikas banaani ja omena upposivat pieneen mahaan sekä kotona tietenkin äidin tekemä mustikkapiirakka.

Jonain päivänä taidan hakea metsästä lisää kantarelleja sekä mustikoita. Sinisiä, suuria marjoja on nyt runsaasti. Mustikan poiminta ei ole lempipuuhaani, mutta ajatus ihanasta piirakasta auttaa kummasti marjan keruussa ;=)

Wene-Wiol

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat olivat perinteisellä kirkkovenekuoron konserttikiertueella lähikirkossa. Yöt teltassa, päivät soudellen ja välillä konsertteja. Aika hauskaa kuoroelämää!

Konsertti oli mielenkiintoinen. Se sisälsi paljon minulle entuudestaan tuntematonta musiikkia. Arakel Siunetsi, Dmitri Bortnjanski, Kuldar Sink, Lajos Bardos - ihan tuntemattomia nimiä - mutta hienoa kuoromusiikkia. Toki mukana oli myös Sibeliusta, Madetojaa ja Palmgrenia eli tutumpia kappaleita.

"Näetkö, miten kulmikkaat kummut ovat pukeneet päälleen vihreän hunnun,

näetkö, miten vanamot loistavat mättäillään mäntyjen keskellä

ja kelloillaan kutsuvat kesäillan luokseen."

                              S. Palmgren: En sommarvisa

                              (suom. Vuokko Ranki)

Kuoro soi hienosti. Pidin laajasta dynamiikasta, nuorista äänistä ja mieskuoronjohtajan huikean pitkästä letistä! Pois lähtiessä kirkon rappusilla kuoro kajautti vielä Karjalaisten laulun yhdessä yleisön kanssa. Oli mukava laulaa yhdessä. Karjalaisia sukujuuria on minullakin, joten tutulta tuntui...

Kirkkotien varrella oli hauskoja hahmoja ja kauniita kurjenkelloja, joita taas keräsin ison kimpun. Nyt niitä on sisällä ja ulkona. Ihmeen kauan kestävät maljakossakin.

Päivä oli ihanan aurinkoinen. Nautin konserttia lukuunottamatta kesästä ulkona auringossa, sillä huomenna taas saadaan sadetta, huokaus!

Kylä tanssii ja soi

Meidän pikkukaupungissamme on menossa Koko kylä tanssii ja soi -viikonloppu. Kaikkialla tapahtuu jotain kolmen päivän ajan, joten minäkin hengailin tänään festivaalitunnelmissa vähän siellä ja täällä.

Aloitin aamupäivällä torilta, jossa kuuntelin mm. entisen oppilaani harmonikkaesitystä. Myöhemmin juttelin tapahtumasta suoraa radiolähetystä tehneen tuttavani kanssa sekä maistelin herkkuja sattumalta teltan suojassa, kun ropsahti rankka sadekuuro kastellen paikat hetkessä. Minäpä pysyin kuivana! Työtoverini oli myymässä itse tekemiään kauniita koruja, ja lankesin tietenkin ostamaan yhden :=)

Hoitelin välillä omia asioita pakastaen mansikoita, pesten pyykkiä ja kävinpä jalkahoitajallakin jossain välissä. Äidin asioita toimittelin vinon pinon.

Illalla olin kummitytön kanssa "leirinuotiolla" laulamassa riparilauluja. Tilaisuuden piti olla kirkkopuistossa, mutta sateen uhan vuoksi se siirrettiin sisätiloihin ja hyvä olikin. Väkeä - kaiken ikäistä - oli yllättävän paljon laulamassa, tunnelma oli iloisen rento, ja kaikille tuntui jäävän mukava mieli. Yhdessä laulaminen on kivaa!

Takaisin mökille palasin vasta iltakymmenen jälkeen. Tätä kirjoittaessani hämärä on laskeutunut ja taivas on kirkas. Puolikuu näkyy matalalla vastarannan metsän yllä. Kaunista!

Aurinkoista kuurausta

Aurinkoisessa ja tuulisessa säässä jatkoin tänään "kuurauksia". Eilen vene, tänään yksi terasseista. Sainkin puhdasta aikaiseksi, kun juuriharjalla hankasin sekä lattian että kaiteet.

Karsin myös pihassa olevaa vaahteraa. Olen joka kesä ottanut muutaman alaoksan pois, ja nyt se alkaa olla halutussa kuosissa. Ei ole onneksi pillastunut sahailuistani. 

Olen nauttinut kauniista kurjenkellokimpuista, joita keräsin pari päivää sitten tien pientareelta. Ihme, että ne vielä ovat hengissä. Luonnonkukat nuukahtavat niin nopeasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kauniina kesäpäivänä pitää vain nauttia elämästä! Kyllä olen nauttinutkin. Puuhailun lisäksi aurinkoa, uintia, hyvää ruokaa, päiväunia, kirjan lukemista... Mukavaa kesäelämää!

Venepäivä

Kaunis, aurinkoinen päivä tuli tästä maanantaista. Olen nauttinut yksinolosta ja rauhasta, kun täysi hiljaisuus on vallinnut mökkijärvellämme. Huono viikonlopun sää ilmeisesti ajoi mökkiläiset kaupunkiin, ja nyt olen saanut nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä, josta niin pidän. Tosin ei muut mökkiläiset minua häiritse rauhallisella järvellämme, mutta mukavaa on olla vain luonnonääniä kuunnellen.

Lähdin aamupäivällä pitkälle souturetkelle, sillä järvi oli peilityyni. Ainaisen kovan tuulen vuoksi veneily on jäänyt tänä kesänä vähiin. Jospa nyt sitä voisi enemmän harrastaa. Souturetken jälkeen kiskoin venelaiturin maalta rantakiville, sillä vedenkorkeus ei ole sallinut veneen pitoa oikealla paikallaan. Nyt sain veneen pois pusikosta, jossa se on koko kesän väliaikaisesti lymyillyt.

Aherruksen jälkeen keitin perunoita ja tein salaatin, johon tavallisten aineiden lisäksi lisäsin runsaasti mansikoita. Maistuipa ihanalta!

Vene oli viime kesänä ja pusikossa makoilun vuoksi likaantunut kauhean näköiseksi, joten päätin kuurata sen puhtaaksi juuriharjalla. Olipa homma, mutta siistiksi tuli. Nyt on kiva soudella!

Oppilaalta saamani rönsymansikka tekee satoa. Eilen söin ensimmäisen marjan, ja se oli todella hyvänmakuinen. Nyt on kaksi lisää kypsymässä ja useampia pieniä raakileita. Hauskaa ja marjojen lisäksi kukatkin ilahduttavat. Ne ovat todella kauniita, varsinkin kun niitä nyt on runsaasti. Osaisinpa kastella oikein, etten tapa koko kasvia!

Kädet ovat väsyneet kaikesta kuuraamisesta ja kiskomisesta. Eipä tarvitse illalla puntteja nostella!

Vieraita ja vieraisilla

Vilkas viikonloppu takana!

Eilen vietin ihanan päivän ystäväni luona. Oli kiva ajella kauniissa, aurinkoisessa säässä, viettää mukava musiikkihetki, auttaa arkisessa asiassa ja syödä hyvin, pitkän kaavan mukaan kalaravintolan herkullisia antimia. Kotiinlähdön koittaessa taivas repesi, mutta siirsinkin lähtöä parilla tunnilla, joten pääsin kotiin myöhään illalla poutasäässä. Välillä poikkesin tien pientareelle keräämään ison kimpun kurjenkelloja.

Tänään sain vieraita koko päiväksi. Vähän väliä satoi, mutta se ei haitannut, vaikka ulkona ei juurikaan viitsinyt oleilla kuin kuurojen lomassa. Oli mukava viettää aikaa kiireettömästi yhdessä... niin ja syödä monenlaisia herkkuja ;=)  Nyt on kaksi päivää ruokailtu niin hyvin, että ensi viikon pärjääkin uusilla perunoilla ja sillillä!

Kuurosateisen päivän päätteeksi taivaanranta selkeni ja auringonlasku oli mitä mahtavin. Vieläkin on koko taivaanranta tulipunaisena.

Esi-isien mailla

Postilaatikkoon oli kolahtanut Virmailan sukuyhdistyksen jäsenlehti. Kuulun isäni puolelta tähän ja tämä suku on varsin laaja. Valtaisa sukupuu käsittää varmaan puolet maakunnan asukkaista.

Padasjoen Virmailan ratsutilan isännästä Heikki Pietarinpojasta (s. n. 1586) polveudun siis minäkin. Sukua on tutkittu paljon, ja paksut sukukirjat on tullut tutkittua tarkasti. Niistä olen laatinut oman, alenevassa polvessa kulkevan sukupuuni, joka ulottuu jopa 1400-luvun lopulle asti.

Kummitytön ja hänen kaverinsa kanssa lähdettiin suvun alkuperäisille maille retkelle ja vierailtiin samalla haudoilla. Kävimme ihan ensin syömässä yhdessä, sillä kummityttö hyppäsi autoon suoraan kesätöistä. Paikan päällä hän osasikin suunnistaa sukuhaudoille ihan itse, vaikka kovin usein ei siellä ole vieraillutkaan. Haudoissa lepää sekä hänen isoisänsä että isoäitinsä vanhemmat ja näiden vanhemmat. Vaarin äidiltä hän on perinyt nimensäkin.

Muistoksi otettiin kuvia ja ihailtiin pitkin hautausmaata olevia kauniita kukka-asetelmia. Poislähtiessä ostettiin vielä "oman maan" mansikoita: Rasioissa oli valtavan suuria ja makeita marjoja. 

Paluumatkalla tytöt viihdyttivät minua lauleskelemalla radion hittibiisien mukana. Mikäs oli kuunnellessa, kun molemmat ovat todella hyviä laulajia ja esiintyneet paljon erilaisissa tilaisuuksissa.

Meillä oli mukava sukuretki, sillä aurinkoinen sääkin oli matkalla mukana.

Pappilan pidoissa

Aamu oli lähes tyyni ja aurinkokin paisteli aina välillä. Villasukat pois ja aurinkoon, mutta pian lipuu suuri, mustanpuhuva pilvi auringon eteen, joten villasukat takasin jalkaan! Tätä se on ollut suurin osa kesästä. 

Iltapäivällä olin nauttimassa vieraanvaraisuudesta ystäväperheen luona vanhassa pappilassa. Pöytä notkui itsetehdyistä herkuista kauniissa ympäristössä järven rannalla. Oli mukava tavata ja jutella pitkästä aikaa sekä samalla nauttia ihanista piirakoista, tortuista ja kakuista. Aika vierähti siivillä.

Suuri puheenaihe Kreikan tilanteen ohella on suomalainen kesäsää. Voisihan se lämpöisempi olla, mutta täällä veden äärellä on aamut ja illat olleet useasti todella kauniita. Niin tänäänkin. Illalla rannasta ylämökkiin kävellessä vyöryi ylitseni kiitollisuus: Ihanaa saada viettää viileydestä huolimatta kauniin luonnon keskellä kesää, joka onneksi vielä jatkuu. 

Ilo ja riemu täyttää mielen...